Niin täällä Balkanilla kuin monissa muissakin Etelä-Euroopan maassa historiallisia kohteita esittelemässä on aina oltava paikallisopas mukana. Sarajevossa meitä opasti Riad-niminen nuori poika.
Kierros alkoi Bašcaršijasta eli Sarajevon vanha basaarista ja historiallisesta keskustasta. Eli käytännössä Sarajevon vanhasta kaupungista, jossa on aikoinaan ollut eri ammattiharjoittajien mukaan nimettyjä katuja. Nykyään sellaisenaan on jäljellä vain Kupariseppien katu. Olimme niin varhain liikkeellä, että kojut eivät vielä olleet avoinna, mutta parin tunnin kuluttua oli jo kuhinaa.
Seuraavaksi pyörähdettiin ihastelemaan uudessa loistossaan paistattelevaa Sarajevon kaupungintaloa, joka ei ole enää kaupungintalo eikä ole ollut sitä edes Bosnian sodan aikana. Siitä huolimatta se pommitettiin totaalisesti. Viime vuosina talo on palautettu entiseen loistoonsa, mutta käyttötarkoitusta kuulemma vielä mietitään.
Rakennus on habsburgilaisen rakennustaiteen täydellinen ilmentymä.
Ensimmäisen maailmansodan lähtölaukaus ammuttiin Sarajevossa 28.6.1914, kun Gavrilo Princip ampui Itävallan arkkiherttua Franz Ferdinandin ja hänen puolisonsa Sofien Latinalaisen sillan kupeessa.
Bosnialaiset ovat kovia poikia juomaan kahvia ja sen huomasi Sarajevossakin. Kuppiloita on tuhka tiheään ja kahvin kyytipojaksi on tarjolla toinen toistaan makeampia leivonnaisia. Mekin sorruimme yhteen, siis jaoimme sen. Onneksi, muutenhan täällä pullistuu yli kylkiensä.
"Coffee has to be as black as the devil, as hot as hell, as pure as an angel and as sweet as love."
Sarajevosta jäi ikävä kyllä lohduton mielikuva. Osasyynsä on varmasti säällä, mutta kyllä luodinreikin kyllästämät talojen seinät ja sisääntuloteiden varsia reunustaneet kommunistivallan aikaiset kerrostalokolossit toivat toivottomuuteen lisäkerrointa. Bosnia ja Hertsegovina on Balkanin maista kaikista heikoimmilla esimerkiksi elintason kannalta, mutta myös hyvin sekavan hallintojärjestelmänsä takia.
Lauantai-illaksi saavuimme takaisin Kroatiaan. Maisemat rupesivat taas hivelemään silmää: smaragdinvärisenä kimalteleva Adrianmeri, vehreys ja auringonpaiste - ah.
Seuraavaksi olemme kaksi yötä Korculan saarella, joka on yksi Kroatian edustan 1000 saaresta ja saaren nimi lausutaan Kortsula.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti