Hikinen historiakierros Berliinissä

Viimeinen kokonainen päivä Berliinissä alkoi taas totuttuun tapaan paahtavissa merkeissä, vaikka säätiedotus oli luvannut torstaille ukkosta ja sen mukana (ehkä) viileämpää keliä.
Olimme varanneet torstain museoille vesisateen toivossa, mutta liikkeelle oli lähdettävä, vaikka paita kastui jo talon sisäpihalla!!!

Ensimmäinen kohteemme oli Stasi Museum, jonka löytäminen vaati poikkeamista pienessä kahvilassa vastapäätä museoa. Tuli mieleen, että ehkä museon tai Stasin ajatus oli olla huomaamaton!!!

Neukkulainen vaikutelma vai kuinka?

Oli kyllä ahdistavaa lukea kaikkia niitä juttuja, mitä siellä oli dokumentoitu. On se ollut ihan hullua. Ja kaikki rekvisiitta, se on enemmän kuin 70-luvulta. Suomessakin oli silloin sellainen sisustustrendi. Yök, en syö!

Berliinissä on tosiaan vallinnut tosi helteinen sää, joka ei ole päästänyt meitä pälkähästä julkisessa liikenteessäkään, vaan hiki on virrannut estoitta. Rullallinen talouspaperia per päivä olisi ollut kova sana!!!

Seuraavana kohteena oli Jüdisches Museum, mutta sitä ennen nautimme pussikaljat paikallisessa puistossa. Olipa muuten halpaa: 0,59 euroa per ½ litran tölkki!

Kumpi pitää kumpaa pystyssä? Helna vai puu?

Juutalainen museo oli kokemus sinänsä, mutta ei missään tapauksessa yhteenveto juutalaisten kokemuksista esimerkiksi II maailmansodan ajalta. Niistä on dokumentaatioita vaikkapa keskitysleiripaikoilla. Onneksi museossa oli ilmastointi, joka on sinällään aika toisarvoinen juttu.

Viimeinen historiallinen kohde oli Checkpoint Charlie, joka sijaitsee liittoutuneiden entisen rajaylityspaikan kohdalla. Itse museo on tosi ahdas paikka, mutta siellä on esitetty havainnollisesti tavat, joilla itäsakut yrittivät paeta länteen. Helena on käynyt siellä aiemmin, joten hän jäi viereiseen Starbucksiin kahville ja pojat kävivät pikavisiitillä museossa.
Siinä odotellessa kadulla pärisi Trabant-safarin autoja, joista jäi leijumaan mopomainen katku kadulle.

Trabant-safarin autoja

Kuvaa otettaessa yksi "sotilaista" pyllisti perseensä - olisi kai pitänyt maksaa kuvaamisesta!!!

Ennen kotimatkaa ajelimme vielä U-Bahnilla Wittenbergerplatzille ja KaDeWelle. Markus osti pari paitaa ja me Iittalan vaaleansininen Kartio-vesikannu "tuliaiseksi" Danziger Strassen asunnolle. Myyjänä toimi Heikki-merkkinen suomalainen mies.
Päivän päätteeksi pojat nauttivat snacksit Konnopke's Imbissillä - Berliinin legendaarisimmalla currywurstpaikalla.

Ja päivän kruunasi ukkonen. Ulkolämpötila kirjoitushetkellä (klo 23.22)  +20,1C.          

Kuuminta hottia koko päivä

Keskiviikkoaamuna ulkolämpömittari näytti jo ennen klo 10 sellaisia lukemia, että odotettavissa oli aikaisempia päiviä pakahduttavampi keli. Sitä uhmaten lähdimme kuitenkin ensin aamiaiselle Anna Blumeen ja sieltä Senefelder -aseman kautta U-Bahnilla kohti Potsdamia.

Kuumuus teki tepposet heti ensimmäisellä siirtymällä (Senefelderiltä Alexanderplatzille). Aamulla vaihdetut putipuhtaat vaatteet olivat siinä vaiheessa jo "nykyisiä hikisiä kamppeita".
Alexanderplatzilla vaihdoimme S7-junaan, jolla pääsimme Wannseehen saakka ja sieltä kolmannella kulkuvälineellä lopulta Potsdamin päärautatieasemalle.Paahtava helle painoi päälle eikä helpottavasta tuulenvireestä ei ollut tietoakaan.Ihan toivoton tilanne.

Yksi suosituimmista Potsdamin nähtävyyksistä on "Hollantilainen kortteli", joka on rakennettu 1700-luvun puolivälissä hollantilaisille työmiehille koti-ikävän taltuttamiseksi.

Potsdam on varsin pittoreski kaupunki, joka sijaitsee noin 30 km päässä Berliinistä lounaaseen ja sen historia perustuu pitkälti siihen, että se oli aikanaan Preussin kuninkaallisten kesäasuntopaikkakunta. Potsdamissa on myös Brandenburgin Tor, jolla ei ole mitään tekemistä Berliinin samannimisen portin kanssa - paitsi tietysti nimi.

Potsdamin ehdoton vetonaula on kuitenkin Sanssoucin palatsin puisto, jonne mekin suuntasimme askeleemme - hikipisarat ohimoilta pirskahdellen.
Palatsia pidetään Versailles'n suurimpana kilpailijana, mutta se on toki pienempi.

Kuumuus oli painostavaa eikä sitä päässyt pakoon edes puiden varjoon, joten päätimme kävellä vaikka viimeisillä voimilla Park Sanssoucin rautatieasemalle  ja nousta sieltä junaan. Kuin onnenkaupalla paikallisjuna (RegioDB) olikin  15 minuuttia myöhässä ja pääsimme siihen vähän ennen klo 16. Poikia meinasi jännittää koko matkan Zoologischer Garten -asemalle saakka, että konnari tulee ja tarkistaa liput. Meillä nimittäin taisi olla vain BVG-liput (paikallinen HSL). Minä sanoin, että ei kannata olla niin syyllisen näköinen ja jos konnari kysyy, puhutaan suomea.

Paikallisjunassa oli ilmastointi, mutta loppumatka U-Bahnilla kotiasemalle saakka meni niin hikisissä merkeissä, että pelkäsin tennareiden täyttyvän vedestä, kun nousen seisalleen ja kaikki vesi pääsee läskien välistä valloilleen. Tosin kaikki muutkin matkustajat näyttivät yhtä "kuumille". Vesipullo oli ollut kenties kysytyin myyntiartikkeli, jos katsoi kanssamatkustajien varustusta.

Hikiset vaatteet kuivumaan "kotona", kylmä suihku, kuivat vaatteet päälle ja syömään --- intialaiseen. Jos olisimme olleet vähänkään järkeviä, olisimme valinneet toisin. Aivan kuin hikeä uhmaten valitsimme listalta madrasi- ja vindalookanaa ... ja vielä löytyi kehosta puristettavaa eritettä.

Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja järjestys oli moitteeton.

Obamakin on kuulemma näillä seuduin. Ei olla tavattu. Aamusella pörräsi kyllä muita aamuja enemmän helikoptereita, mutta muuten olemme päässeet poikkeusjärjestelyistä vähällä. Onkohan hän kehunut olevansa berliinikäinen niin kuin Kennedy sanoi aikanaan?

Kylläpä keittelee vankasti Berliinissä

Toinen kokonainen päivä näyttäytyi ensin verhojen raosta puolipilvisenä, mutta kun viimein pääsimme liikenteeseen, ulkona meitä odotti pilvetön taivas ja liki +25C!!!
Söimme aamiaisen katukahvilassa Kastanienstrassella, josta siirryimme suorin vartaloin eteenpäin kerien Alexanderplatzille ja televisiotorniin eli Fernsehturmiin.

368-metrinen televisiotorni, joka on rakennettu vv. 1965-1969

Päivä poltteli jo melkolailla, joten lähdimme etsimään Spree-joen rannassa sijaitsevaa baijerilaisten koti-ikävän taltuttajaa eli Brauerei Georgbräuta. Toki löysimme sen, mutta ei se ollut lähimainkaan baijerilainen, ainakaan Stimmungiltaan. No, jano sammui joka tapauksessa.

Tiistai oli tosi tukahduttava päivä emmekä jaksaneet kävellä maanantaiseen tapaan maileittain. Otimme Alexanderplatzilta bussin nro 100, jolla pitäisi päästä tekemään kiertoajelu julkisen liikenteen taksalla, mutta se vei meidät Zoologischer Garten -asemalle ja ilmoitti siellä, että tämä on pääteasema. Tunnelma oli niin hikinen, että päätimme siirtyä kämpille suihkuun ja vilvoittelemaan ennen illallisreissua Savignyplatzille.

Matkaseuramme Markus ei voi ohittaa Creme Bruleeta, jos sellainen ruokalistalta löytyy. Ja niin kävi myös Donkin'Donutsien kanssa!

Markus se munkia syö (inside-juttu -otsikossa EI ole kirjoitusvirhettä)

Illalla klo 22.45 ulkolämpömittari näyttää +23,5C. Ihan kelpo keli yön hikisiksi tunneiksi!

Berliinissä kävelyä maileittain

Ensimmäinen aamu Berliinissä, tarkemmin ottaen Prenzlauer Bergissä, valkeni aurinkoisena ja jo aamuvarhaisella sisäpihan mittari näytti yli +20C.
Aivan ensialkuun suuntasimme lähistöllä sijaitsevaan Anna Blume-nimiseen ravintolaan, jossa tarjotaan aamiaista iltapäivään saakka. Täällä Berliinissä ei kannata ostaa kaupasta evästä ja ruveta kämpillä väsäämään ruokaa, kun nurkan takana voi syödä samaan hintaan muiden laittamaa ruokaa. Eikä tule itselle tiskiä.

Herkullisen aamiaisen jälkeen teputtelimme Senefelderplatzille U-Bahnasemalle ostamaan julkisen liikenteen lippua. U-Bahn, S-junat, raitiovaunut ja bussit ovat kaikista kätevin tapa matkustaa Berliinissä. Verkosto on kattava ja vuorovälit lyhyet. Muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta meillä oli kourassa viiden (5) päivän liput ja suuntana Potsdamer Platz.

Korkeita taloja Potsdamer Platzilla

Potsdamer Platzilta etenimme kävellen kohti Brandenburger Toria, jota ennen on Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki (Holocaust Denkmal), joka on valmistunut vuonna 2005 pitkään jatkuneiden kiistelyjen jälkeen.

Brandenburger Tor on Berliinin merkittävin nähtävyys, jolla on ollut tärkeä paikka saksalaisessa historiassa. Sen kautta ovat marssineet niin hallitsijat ja valtiomiehet kuin sotilasparaatit ja mielenosoittajatkin. Portin päällä on hieno nelivaljakkoveistos.

Olin tehnyt ennakkovarauksen Saksan liittopäivien kokoontumispaikkaan eli Reichstagiin. Rakennus tuhoutui pahoin II maailmansodassa, mutta on tietenkin sittemmin korjattu ja siis jälleen Saksan liittotasavallan parlamentti. Rakennuksen vetonaula on sen kupoli, jonne meilläkin oli sisäänpääsy. Sieltä on tosi hienot näkymät eri puolille Berliiniä, mutta kun se lasia ylt'ympäriinsä, on helppo kuvitella kuinka kuuma siellä kupolissa oli!

Lyhyen varikkokäynnin jälkeen matka jatkui Strasse des 17. Junia kohti Siegesäuleä (Voitonpylväs), jonka nokassa keikkuu voitonjumalatar Viktorin patsas. Itse pylväs on jonkun sodan kunniaksi pystytetty, ja myöhemmin vielä patsas jonkun toisen voitetun sodan merkkinä. Hieno on ja ihan viime aikoina kullattu!

Tässä vaiheessa päivää alkoi jo huikomaan ja päätimme syödä snacksit jossakin Kaiser-Wilhelm-Gedächtnis-Kirchen paikkeilla, jonne piti kuitenkin ajaa U-Bahnilla.
Olimme Markun kanssa ihan huuli pyöreänä, että mihin ihmeeseen se kirkko on kadonnut, mutta aikamme pyörittyämme tajusimme sen olevan korjaustyön alla. Saksalaiset olivat onnistuneesti verhonneet rakennustyömaan niin, ettei sillä paikalla koskaan olettanut kirkkoa olleenkaan.

Pojat söivät reissun ensimmäiset currywurstit, mutta minä pidin sinnikkäästi pääni ja halusin "yhdelle" aukiolle, jossa olen ollut vuonna 1999. Meinasi usko loppua. Ajattelin jo, että saksalaiset ovat saanet verhottua senkin niin, ettei turisti löydä enää sinne. Mutta löytyihän se ihan KaDeWen vierestä!

Suolapalaa odotellessa oli aikaa paneutua Berliinin karttaan

Päivän kävelyannos oli taatusti 10 kilometriä. Se näkyi nuokkuvana seurueena kotimatkalla. Virkistävien nokkaunien jälkeen jaksaa taas ralattaa!

Ensikosketus Saksanmaahan á la Markus

Lähdimme puolitoistaviikkoiselle Saksan matkalle perjantai-iltana Vuosaaresta Finnlinesin Finnmaid-laivalla, joka oli tietty lastattu konteilla, rekoilla, matkailuautoilla ja pienellä joukolla henkilöautoja.
Matka Helsingistä Travemündeen kesti kaikkiaan 24½ tuntia. Huh huh eikä kyse ole mistään Ruotsin laivasta tai Karibian risteilijästä - siellä on sauna, kuntosali, ravintola, baari ja muutaman tunnin auki oleva Sailor's Shop.

Saavuimme Travemündeen lauantaina klo 21 paikallista aikaa ja kesti yli ½ tuntia ennen kuin  saimme startata Volvon kohti Lyypekkiä. Kummipoika Markus otti ensiaskeleensa Saksan maaperällä Lyypekissä. Vähän kai hän oli fiilareissa.

Volvo ja kuski odottavat start-komentoa!

Varmuuden vuoksi Helena kuvautti itsensä 60 km -nopeusrajoituksen alueella - mittarissa saattoi olla 75 km. No, kertoohan se die Polizei tarkan lukeman kirjeessään!!!

Yövyimme Lyypekissä Lindenhof-nimisessä hotellissa, josta oli lyhyt matka hansaliittoa johtaneen Lyypekin keskiaikaiseen keskustaan. Sunnuntaina aamiaisen jälkeen kävimme kuvaamassa Unescon maailmanperintökohteen eli Holstentorin.

Lyypekin jälkeen autonnokka suunnattiin kohti autobahnia.Markus oli ihan innoissaan, kun siellä saa ajaa nasta laudassa. Valitettavasti Helenalla on raskas jalka vain valokuvauspaikoilla, muuten  ajellaan rauhallisesti.

Ensimmäinen ja ainoa pysähdys oli Oranienburgissa Sachsenhausenin keskitysleirillä noin 30 km ennen Berliiniä.Oranienburgin leiri ei ollut tuhoamisleiri, vaan sinne tuotiin lähinnä berliiniläisiä poliittisesti epäilyttäviä henkilöitä, mutta myös juutalaisia.

Sachsenhausenissa vaihdettiin myös kuskia. Markku siirtyi ohjaksiin ja Helna kartanlukijaksi. Kaikki meni kuin Strömsössä. Heti kertalaakista osasimme perille asuntomme kohdalle ja myös vähän matkan päässa sijaitsevaan parkkihalliin.
Asunto sijaitsee Prenzlauer Bergin alueella viehättävän vanhan talon ei-niin-viehättävästi-hissittömässä neljännessä kerroksessa. Meinasi pukata soijaa ennen kuin saimme raahattua kaikki kapsäkit perille saakka eikä sitä helpottanut yhtään se, että yritimme ensin naapurirapun 4. kerrokseen kaikkien kassien ja pussien kanssa.

Asunnon nurkan takana on Kulturbrauerei, joka ei ole olutpanimo

Tässä on jotakin niin itäsaksalaista 

Maanantaina alkaa varsinainen Berliinin ekskursio. Pysy kanavalla!

Matkaan taas kuljen nyt, suuntaa vaan en kysellyt

Kyselen kuitenkin! Menomono vipattaa taas, elikäs se on sitten taas arvuuttelun aika. Kisassa on vanhat tutut säännöt:

• kisan julkaisemisesta lähtien 26.6.2013 saakka blogikirjoituksia omalla nimellä tai muuten tunnistettavalla nimimerkillä kommentoineet osallistuvat pienen lahjan arvontaan
• vastaus voi olla oikea tai väärä tai jotakin siltä väliltä, sillä kaikki kommentoijat osallistuvat arvontaan

Matkaseurueemme kuuluu tällä erää meidän lisäksemme myös kummipoika Markus eli ylioppilas  Larvanto. Lähtöpäivä on perjantai 14.6.2013 ja takaisin kotimaahan palaamme 26.6.2013, koska ylioppilasta odottaa armeijan harmaat vai onko ne Upinniemessä sinisiä tai kenties pelkkiä  suolakurkkuja (mon. kurkkusalaattia)?

Mihinkähän me tällä kertaa suuntaamme? Automatkailusta on kysymys. Tanskassa ja Ruotsissakin käymme, mutta valtaosan matkasta vietämme Saksanmaalla. Sielläkin vielä suurimman osan ... siis missä?

5 pisteen vihje: kaupungin halki virtaa Spree-joki
4 pisteen vihje: kaupungin suosituin pikaruoka on nimeltään currywurst
3 pisteen vihje: se on Saksan suurin kaupunki ja Euroopan toiseksi suurin kaupunki Lontoon jälkeen
2 pisteen vihje: John F.Kennedy sanoi Schönebergissä pitämässä puheessaan 26.6.1963 olevansa "kaupunkilainen"
1 pisteen vihje: kaupungin kuuluisin nähtävyys on Brandenburger Tor (kuva alla)
0 pisteen vihje: kaupungin niminen munkki tunnetaan paikan päällä Pfannkuchenina.                        
miinuspisteitä saa, jos väittää, että kaupunki on edelleen kahtia jaettu

Ole mukana menossa - olet mukana myös arvonnassa!

 

Tässä tekstissä julkaistun kommentointipalkinnon voitti Marita.

Onnea voittajalle!

Arvonta suoritettiin suljettuna lippuäänestyksenä Markun vihreästä huopahatusta.

Kiitos kaikille kommentoijille runsaasta osallistumisesta!



Team Läskikasan vuosikokous

Team Läskikasan vuosikokous
Aika: 18.5.2013 klo 14.45 - 16.00
Paikka: Pub Sir Eino, Flamingo Vantaa
Läsnä: Jukka (Toivo BonGiorno), Johanna (Wauhtiraita), Antti (Nänni-Antti), Markku (Takki-auki-Torvinen) ja Helena (Laviini-Helena)

1. Kokouksen avaus
2. Laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen
- tarkistettiin osallistujien ajokortit ja todettiin laillisuus paitsi, että Jukka epäili Helenan lainanneen Lea Lavenin ajokorttia
- puhallutettiin osallistujat (Jukka 1,13, Johanna 0,31, Antti 0,14, Markku 0,46 ja Helena 0,11) - kaikki todettiin oikeustoimikelpoiksi (toistaiseksi) ja päätösvaltaisiksi
3. Kokouksen puheenjohtajan valinta
- me mitään puheenjohtajaa tarvita, huudetaan yhteen ääneen, volyymi ratkaisee, lopuksi kätellään ja peukutetaan - zö-zö-lisää kaikua!
- päätettiin silti täysin kaksimielisesti valita Helena puheenjohtajaksi, sihteeriksi, pöytäkirjantarkastajaksi ja ääntenkalastajaksi
4. Vuoden 2012 toimintakertomuksen hyväksyminen
- laskettelumatka Andorraan 28.1.-4.2.2012, mukana menossa rautainen Anja, jonka kunniaksi otimme ensimmäisen väliveden
- pääsiäispäivällinen Aurinkolahdessa 7.4.2012, Jukka ei osallistunut, koska oli äiti-Annikin synttäreillä Kuusamossa
- opintomatka Prahaan 26.-30.4.2012, Olga ja Igor Tomskista stunttasivat Jukkaa; opintomatkan antina opimme riittävän tauotuksen ja nesteytyksen merkityksen (iso jano ei lähde vedellä!)
- Movember-viiksipikkujoulu Lauttasaaressa 24.11.2012
5. Tilien tarkastus ja vastuuvapauden myöntäminen
- tilien tarkistuksesta kävivät Antin esittämä Lidlin kuitti ja Markku tarkisti oman tilinsä numeron
- vastuuvapaus myönnettiin ehdollisena: jos naama rupeaa liikaa punoittamaan, saa penaltia
6. Vuoden 2013 toimintasuunnitelma
- laskettelumatka Verbieriin 26.1.-2.2.2013
- vuosikokous Pub Sir Einossa Flamingossa 18.5.2013
- terassikokous Helsingin keskustassa heinäkuun alussa
- seminaariristeily alkusyksystä, teema avoin
- pikkujoulu vietetään Jukalla, joka kiitti luottamuksesta ja lopuksi käteltiin sekä painettiin peukaloa
7. Vuoden 2014 laskettelumatka
- päätimme tehdä omatoimimatkan vkolla 5/2014 Italiaan
- vaihtoehtojen kartoittaminen jäi Johannan ja Helenan huoleksi
- ratkaisuihin palataan terassikokouksessa ja seminaariristelyillä tai ylimääräisissä tapaamisissa
8. Aloitteet ja kannanotot Team Läskikasan toiminnan kehittämiseksi
- päätettiin säilyttää Team Läskikasan toiminta virallisen vapaamuotoisena
-  toiminnan rahoittamiseksi Antti valtuutettiin ottamaan yhteyttä Bryggeri Helsinkiin, joka hakee pariskuntia tai seurueita, joita se voi sponsoroida
- päätettiin aloittaa juhlavuoden 2016 matkan suunnittelu hetimiten
- toiminnan elävöittämiseksi sovittiin ansioituneitten jäsenten palkitsemisesta (Markku, Antti ja Jukka), tapaamisten järjestyssäännöistä (Antti ja Markku) ja tiimipaidasta 2016 sekä Team Läskikasan viiristä (Jukka), jolla huiputetaan kaikki liput, ei kun liputetaan kaikki huiput.



9. Ilmoitusasiat ja muut esille tulevat asiat
- Markulle ehdotettiin penaltia jo klo 15.08 (asiaton käytös) - ei mennyt läpi
- Team Läskikasan slogan on: "Emme ole liikkeellä kielteisellä asenteella!"
- Musta Hevonen palkitsi Markun liikunnallisista ansioista, Helenan kirjallisista tuotoksista ja Jukan muuten vaan elämyksellisistä hetkistä

10. Kokouksen päättäminen ja osallistujien puhalluttaminen (Jukka 1,15, Johanna 0,55, Antti 0,76, Markku 0,71 ja Helena 0,55)