Lissabon omin päin

Maanantaiaamun alkajaisiksi kävin ostamassa vuorokausilipun julkisiin kulkuvälineisiin (bussi, metro, raitiovaunu, köysivetoinen rinnevaunu) ja lähdin kävelemään!!! Ostotoimenpide tehtiin pitkän tähtäimen suunnitelmalla :)

Eilisen läpileikkauskierroksen perusteella suunnistin kohti Avenida da Liberdadea, leveää plataanipuiden reunustamaa puistokatua, joka johtaa Markiisi Pombalin aukiolle. Av. da Liberdaden reunoilla kulkevat jalkakäytävät on päällystetty musta-valkoisilla kiveyksillä, jotka on alunperin teetetty rangaistusvangeilla. Jos tänä päivänä täytyy avata jalkakäytävä vaikkapa putkiremonttia varten, kiveykset kuvioineen laitetaan samanlaisina takaisin paitsi ettei sitä tee enää nykyään vangit!

Aamukymmeneltä lämpötila oli jo yli 20C, joten pienikin vastainen osuus sai hien pintaan! Yritin kulkea kadun varjoisella puolella.

Pombalin markiisi, oikealta nimeltään Sebastio José de Carvalho e Melo, oli merkittävä portugalilainen valtiomies. Jopa siinä määrin merkittävä, että silloisen kuninkaan sanottiin olleen pelkkä marionetti ja Pombalin markiisi hallitsi. Korkean pylvään päähän on markiisi itsensä raijannut!

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Niin menin minäkin. Kiersin Eduardo VII:n puiston, ihailin maisemia ja kuivattelin hikeä. Onneksi palatessa oli alamäki.

Kun palasin takaisin liki lähtöpisteeseeni eli Praca dos Restauradoresille, käännyin oikealle ja nousin köysivetoiseen rinnevaunuun, Elevador da Glória. Nyt käytin ensimmäisen kerran aamulla hankkimaani piljettiä.

Graffiteilla sotkettu Elevador da Glória

Rinnevaunu vei minut Baixasta Bairro Altoon eli yläkaupunkiin. Olin ollut tähän mennessä jalkeilla yli 1½ tuntia, joten taukotuoli olisi ollut kova sana. Opas kertoi, että Lissabonin ehdottomasti paras olutravintola on Cervejaria Trindade Rua Nova da Trindade -kadulla. Ehkä se on hyvä, mutta minä en päässyt kokeilemaan muuta kuin sen vessaa! Ravintolan ovi oli auki, joku naisihminen näytti kattavan pöytiä, oluthanojen päällä oli talouskelmua ja sisäpihalla kokin näköinen heepo veti körssiä. Kävin vessassa ja marssin takaisin kadulle. Että se siitä oluesta.

Iltapäiväksi päätin lähteä Parque das Naciõnes -alueelle, joka on pystytetty vuoden 1998 maailmannäyttelyä varten. Matkustin sinne metrolla. Lissabonin metrossa on neljä (4) eri linjaa, jotka on merkitty eri väreillä. Nousin Rossio-aukiolta vihreän linjan (linha verde) metroon ja ajoin Alameda-asemalle. Siellä vaihdoin punaiseen linjaan (linha vermelha) , jolla pääsin Oriente-asemalle, joka sijaitsee Parque das Naciõnesin edessä. 
Kylläpäs oli hieno expo-alue. Aivan mielettömiä rakennelmia upealla paikalla aivan Tejo-joen rannalla. Sieltä kulmilta lähtee myös Ponte Vasco da Gama, Euroopan pisin silta (yli 16 km). Silta avattiin myös silloin maailmannäyttelyn aikoihin.
Täälläkin kuljin onneni ohitse: huomasin pari kunnollista olutravintolaa vasta sitten, kun olin jo huoahtanut yhden pihviravintolan terassilla ja juonut tuopposen. 

Näyttää ihan Jätkänkynttilälle, mutta ei ole se, vaan Ponte Vasco da Gama

Hintatasosta on sanottava, että kyllä on Portugalissa halpaa, ja jopa täällä Lissabonissa. Kuinka halpaa se sitten onkaan, kun lähdemme maaseudulle.
Olutuoppi maksaa max 2,50 euroa ja 37,5 cl viiniä 8 euroa! Risotto maksoi eilen illalla 12 euroa.

Tänä iltana on ohjelmassa fado-illallinen, josta kerron seuraavassa päivityksessä.