Lissabon opastettuna

Lento Lissaboniin lähti Helsingistä ennen kuin mikään kukko oli ehtinyt kiekaista. On todella uuvuttavaa raahautua kentälle aamuyön tunteina, odottaa koneen lähtöä ja sitten elää toivossa, että Nukku-Matti tulisi ja heittäisi unihiekkaa koko viiden tunnin lennon ajaksi.
Tällä kertaa unimaakarin maansiirtoauto olisi saanut tuoda vaikka minkälaisen sorakuorman, niin eipä olisi silti tullut unta.
Käytävän toiselle puolelle asettui herrahenkilö, joka aloitti KOVAÄÄNISEN puheenpapatuksen  vieressään istuneelle pariskunnalle heti, kun hän iski takamuksensa penkkiin ja sitä kesti taoutta tänne Iberian niemimaan viimeisimpään kolkkaan saakka. Puheterrorismin uhriksi joutunut pariskunta tyytyi lähinnä kuuntelemaan, mutta ei ollut minussakaan miestä sanomaan sille pasuunalle, että olepa vähän aikaa hiljaa.

Perillä Lissabonissa meitä odotti helle ja mukavanoloinen opas Minna Keitu. Toimme matkapakaasit hotellille, mutta emme ymmärrettävästi saaneet huoneita, joten lähdimme hetimiten kaupunkikierrokselle.
Ensin tutustuimme Lissabonin vanhimpaan osaan eli Alfamaan. Tunnelmallisessa keskiaikaisessa kaupunginosassa on kapeita katuja ja historiallisia rakennuksia.



Alfaman jälkeen Minna halusi näyttää meille keskusta-alueen tärkeimpiä nähtävyyksiä, joihin voisimme maanantaina omatoimisesti tutustua. Pää oli ihan pyörällä edestakaisesta ajelusta ja toinen toistaan seuraavista aukioista ja patsaista ja kirkoista!
Lentomatkalla nautitun munakkaan palasen jälkeen oli jo lounaan paikka. Suuntasimme Tejo-joen rantaan Cais do Sodreen.
Tähän matkaan kuuluu päivittäin vaihtelevasti aamiaiset, lounaat ja päivälliset. Tänään kuului kolmen ruokalajin lounas juomineen.

Iltapäiväksi kuljettajamme Señor Rui sompaili bussin merenkulkijoiden kaupunginosaan eli Bèlemiin. Siellä tutustuimme häikäisevään Hieronymuksen luostariin, jonka manuelistisella tyylillä kruusaillut yksityiskohdat ovat uskomattomia.

Mosteiro dos Jerónimoksesta lähdimme palaamaan kohti majapaikkaa, mutta poikkesimme matkalla  löytöretkeilijöiden monumentilla, joka sijaitsee itseoikeutetusti Tejon rannalla.

Patsaan keulimmaisena seisoo Henrik Purjehtija

Hotellille palattuamme saimme viimeinkin huoneet, joskin matkalaukkujen tuleminen kesti ja kesti. Kumma tapa, etteivät anna itse kuljettaa matka-askia huoneeseen, vaan haluavat itse roudata ne tänne. Sen verran väsyttää, että meinasin nostaa Luisin, tai mikä Rafael lie ollut, seinälle, kun vihdoin viimein toi laukkuni!