Dobrodošli Balkanille

Alkusyksyn lomamatka suuntautuu tänä vuonna (2014) Balkanille. Matkaseurana minulla on entinen työkaverini Riitta ja meille molemmille tämä niemimaa on uusi tuttavuus. Käymme vikon mittaisen kiertomatkan aikana kolmessa (3) eri maassa: Kroatiassa, Montenegrossa ja Bosnia-Hetsegovinassa. Kroatiassa vietämme suurimman osan matkasta.

Turska Airin lento laskeutui täysin ajallaan Dubrovnikiin, jossa meitä oli vastassa TEMA-matkojen opas Juulia Saarinen. Olemme siis valmismatkalla. Loimme pikaisen silmäyksen matkaseuraamme ja tunsimme itsemme nuoriksi, vaikkemme eilisen teeren poikia olla kumpikaan. No, eipä anneta ikäkysymysten haitata ja itse asiassa seurue tuntuu varsin mukavalle.

Juulia ja kuljettajamme Antonio toivat meidät Mliniin, noin vartin matkan päähän Dubrovnikista. Tuloillalle oli aikataulutettu illallinen, joka antoi esimakua tulevasta ähkystä. Olipa mukava kellahtaa mahansa viereen nukkumaan.

Ensimmäinen varsinainen lomapäivä alkoi katsauksella huoneemme parvekkeelta. Sinäkin varmaan pitäisit näkymästä (en ollut vaihtanut vielä tuossa vaiheessa oikeaa kellonaikaa kameraan):

Aamiaisen jälkeen bussimme lähti kohti pienenpientä Montenegroa. Maa ei kuulu EU:hun kuten esimerkiksi Kroatia, joten rajamuodollisuudet saattavat olla pitkäpiimäisiä. Me kuitenkin pääsimme suitsait sukkelaan sekä Kroatian että Montenegron rajasta ylitse. 

Päivän kohteemme oli UNESCOn maailmanperintökohde Kotor, mutta ennen kuin saavutimme määränpään kiersimme Kotorinlahtea ainakin sata kilometriä.

Maisemat ovat vaikuttavia. Korkeita dinaarisia vuoria, kuulemma Alppien jatkeita, smaragdinväristä Adrianmerta ja muutenkin huikaisevan kaunista.

Näitä Balkanin kohteita on hallinnut milloin kukakin. Napoleonkin on pullistellut Kotorissa ja välillä ottomaanit (=turkkilaiset), välillä Itävalta-Unkari jne. Kotorin vanha kaupunki on tyypillinen vanha kaupunki muureineen ja kapeine katuineen, joilla kulkee viljalti turisteja. Tänäkin päivänä satamassa kellui risteilijä, joka oli tuonut mm. brittejä paikalle, ja oli siellä laumoittain japsejakin.

Opastetun kaupunkikierroksen jälkeen meillä oli hetki omaa aikaa ennen lounasta. Käveleskelimme Riitan kanssa kujilla ja kävimme postissakin, koska ensimmäiset kortit piti saada matkaan.

Lounaspaikkana oli Bar&Restaurant Astoria ja ruokaa oli taas yllin kyllin. Varsinkin jälkiruuaksi tuodusta tiramisusta olisi riittänyt koko pöytäseurueelle. Huh huh! Astoria oli kelpo paikka, jos ei ota huomioon sitä, että seurueemme nuorin jäsen sai elävää ravintoa alkuapalaksi: salaatin seassa luikerteli piiiiiiiitkä mato! Sen jälkeen tyttöriepu katseli pääruokaansa epäröivästi, mutta kyllä porsas oli kuollut.

Me sulatimme tiramisua kiipeämällä Neitsyt Marian Parannuksen kappelille. Ilma muuttui iltapäivällä paahtavan kuumaksi, jos syystä nouseminen sai hikipisarat ohimoille. Hyvää jalkatreeni joka tapauksessa.