Viiniä ja ostereita Pelješacin niemimaalla

Palasimme Korculan saarelta aamutuimaan takaisin Pelješacin niemimaalle, joka on hyvin kuuluisaa viininviljelyaluetta. Toki siellä kasvatetaan myös oliiveja, taateleita, viikunoita, manteleita ja niin edelleen. Niemimaa on hyvin vihreä ja vehreä.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Matuškon viinitilalla, joka on täkäläisittäin iso tekijä. No, se näkyi siinäkin, että talon eteen oli karautettu uudenkarhee Maserati!

Iso talo on iso talo ja viinit sen mukaisia, mutta toista oli Androvicin viinitilalla, jota pyörittää isä, äiti, poika ja isoäiti, joka vastaa pääasiassa talon herkullisesta juustosta. Nuori poika esitteli meille sujuvalla englannin kielellä viininvliljelystä ja tilan tarinasta ihailtavasti. Androvicin perheellä on käynyt kunnon munkki: joku kalifornialainen on keksinyt heidän punaviininsä ja ostaa suurimman osan vuosittain tuotettavasta noin 10000 pullon tuotannosta!

Sen jälkeen kun aamupäiväviinit oli maisteltu, Juulia-opas tarjosi halukkaille mahdollisuuden muurikävelyyn Stonista Malistoniin. Muuri on rakennettu aikoinaan Dubrovnikin tasavallan puolustusvartioksi, ja on nykyään tietenkin nähtävyyskäytössä.

Ensimmäinen nousu on vaativahko, mutta muuten reilun puolen tunnin kävely on helppo. Toki tassujaan on syytä tarkkailla, ettei lennä kaaressa aidan yli vuorenrinteille.

Ennen Malistonin kylää on suola-altaita eli täällä "tuotetaan" kristallisuolaa. Tämä vuosi on ollut huono suolavuosi sateiden takia, joten suolavesialtaat ovat edelleen täynnä vettä eikä "satoa" voi korjata. Hyvinä satovuosina altaat kuivavat, jolloin suola voidaan kerätä markkinoille.

Malistonin kylässä meillä oli lounas, jonka alkuruokana oli Pelješacin niemimaan herkkua: ostereita. Monien matkalaisten naamailmeet kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa, kun osteriannos tarjottiin eteen. Ei muuta kuin ääntä kohti!

Myöhään iltapäivällä saavuimme Balkanin kiertomatkamme viimeiseen majoituspaikkaamme Cavtatin kylässä Dubrovnikin ulkopuolella. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja merivesi kimalsi. Me Riitan kanssa käyskentelimme Cavtatin kylän keskustaan, ensin lasilliselle ja lopuksi illalliselle, mutta parasta motä koimme oli uskomattoman kaunis auringonlasku. Kuvia siitä ei saa, mutta verkkokalvolle piirtyi jotakin ennennäkemätöntä.