Pitkä, kuuma kesäloma 2011

Neliviikkoinen kesälomamme alkoi siitä, kun juhlimme anopin täysi-ikäisyyttä perjantaina 1.7.Sen jälkeen koitti vapaus ja toiveissa oli saada nauttia kiireettömästä, rentouttavasta, liikunnallisesta, aurinkoisesta ja mukavasta lomasta. Katsotaan, miten kävi.

Olimme päättäneet jo hyvissä ajoin, että lähdemme Helsingistä vasta ensimmäisen lomaviikon torstaina ja pidämme muutenkin torstaita aina "vaihtopäivänä" siirtyessämme paikasta toiseen.
Ekan viikon alkupäivät kuluivat kummipoikamme Eetun ja hänen kaksoisveljensä Aatun kanssa Helsingin iloissa ja riemuissa. Maanantaina oli päästävä Lintsille. Pakko.
Kaiken maailman härvelit ja vatkaimet sun muut kieputtimet piti kokeilla ja moneen kertaan. Loppujen lopuksi pojilla kävi kunnon munkki ruletissa: omankokoinen pussi sipsejä! Kylläpäs oli suu messingillä.

Torstaiaamuna oli aikainen herätys, koska päivän etappiimme Kuusamoon oli matkaa 830 km. Starttasimme Lauttasaaresta klo 6.20 ja takapenkki hiljeni samantien ja havahtui takaisin todellisuuteen Kuortissa ekalla tauolla.
Olimme perillä Kuusamossa klo 16.45, ja olimme pitäneet lounastauon Kuopiossa sekä pistäytyneet kahvilla Kajaanissa Samin ja Päivin luona.
Pojat jatkoivat kesälomamatkaansa vielä Kemijärvelle vanhojen kavereidensa luokse.

Me asetuimme mökkeilemään Kuusamo-järven rantaan Kokkokoskentien varteen.

Kävimme Kuusamon kirkolla (pitäisikö sanoa "kaupungilla") vain parina päivänä täydentämässä ruoka-,  juoma- ja lukemisvarastoja. 9.7. yritimme kesäteatteriin, mutta juuri ennen h-hetkeä kirkonkylän ylle nousi sadepilvi, joka esti aikeemme. Sen koommin emme enää vaivautuneet edes kokeilemaan kulttuurin äärelle.
Päivät kuluivat mökillä urheillen, rannalla istuskellen, korttia pelaten ja syöden.
Meillä on auton takakontissa kaikkiaan viisi (5) kahvakuulaa (8-24 kg), joiden kanssa kuntoilimme. Mummikin heilutteli kuulaa kuin vanha tekijä! Toisina päivinä teimme kävely- tai hölkkälenkkejä, mutta yllättävää kyllä, ilma oli niin kuuma, että juokseminen ei tuntunut kovin rattoisalle.
Yhtenä päivänä Markku vei minut autolla Puutteenkylään (17,8 km mökiltä kirkolle päin), josta hölkkäilin (kävelin mäet) takaisin mökille. Taipaleelle sattui pari ravakkaa sadekuuroa, joten ei ollut liian kuuma.

Uiminenkin on kuntoilua. Markku harrasti sitä kaikissa käänteissä eli jos oli vähänkin hiki, hän pulahti järveen. Minä tyydyin vilvoittelemaan vain saunasta.

Päivittäin kokeiltiin soisiko Ahti antejaan. Katiskassa ei ollut juuri mitään, vaikka se oli asennettu järveen everstiluutnantin evp antamilla ohjeilla. Verkoilla saatiin savustettava määrä muikkuja (herkkua) ja muutamia pulleita ahvenen körrejä.

Torstaina 14.7. pakkasimme kimpsumme, kampsumme ja kahvakuulat ja suuntasimme Volvon keulan kohti Temmestä, missä olimme varautuneet tekemään vaativan siivousurakan.

Perjantaipäivä meni vieraita kestitessä ja suunnitellessa varsinaista koitosta. Vaihtolava ilmestyi pihapiiriin jo tuolloin, mutta päätimme ryhtyä työhön vasta maanantaina. En kuitenkaan malttanut olla testaamatta, minkälaisen reaktion aiheuttaa teatraalisesti toteutettu ränsistyneen nojatuolin kantaminen vaihtolavalle. Ei vaikutusta, joten päättelin, että tästä voi tulla vielä hyvä juttu.

Lauantaiksi siunautui sadepäivä ja koko konkkaronkka pakkautui autoon ja ajeltiin Ylivieskaan kyläilemään. Vieraanvaraisessa kyläpaikassa saimme mahamme täyteen - ja sadekin loppui.

Siivousurakkamme pääasialliset kohteet olivat koko talon mittaisen ullakon ja vanhan saunan tyhjentäminen. Sitä ennen raivasimme pari isompaa komeroa ja kellarin tyhjäksi. Kaikenlaista maan ja taivaan väliltä on säästetty, mutta onneksi nyt talonväki antoi luvan hävittää tarpeettomaksi käyneitä tavaroita.
Ullakolta kertyi varmasti yli puolet vaihtolavan vetoisuudesta. Markku sanoi nousseensa ainakin 100 kertaa yläkerran  portaat (15 askelmaa) - se kävi hyvin päivän treenistä. Ei siellä ullakollakaan helppoa ollut - lämpötila liki +30C!
Keskiviikkoaamuna kaikki oli tehty.

Temmekselläkin liikuntaharrastukset jatkuivat. Markku puhkui kuuliensa kanssa ja juoksutti sijoituskoira-Jeriä. Minä yritin epätoivoisesti lenkkeillä, mutta painostava ilma vei parhaimman terän.
Tiistaina tutustuimme Oulun iltaelämään. Tapasimme tuttaviamme ja nauroimme sydämen kyllyydestä - niin, että kaupunki raikui.

Taas tuli torstai ja aika vaihtaa maisemaa, joka tällä kertaa olikin oma koti Helsingissä. Molempien toiveena oli se, että osa lomasta pitää voida viettää ihan vaan kotona.
Teimme pitkiä pyöräilylenkkejä, sauvakävelimme, kävimme kuntosalilla, chillailimme kaupungilla ja vain olimme. Markku kävi katsomassa uusimman Harry Potter-elokuvan ja teimme yhdessä päiväretken Tampereelle.

Loman päätteeksi nautimme perinteisen rapuillallisen ravintola Saaressa http://www.hyvaaruokahalua.blogspot.com/

Kesälomallamme 2011 paistoi aurinko melkein joka päivä, toki mukaan mahtui muutama sadepäiväkin, mutta pääasiallisesti saimme nauttia loistavasta kesäsäästä. D-vitamiiniä on nyt varastossa ja rusketusraidatkin löytyvät!
Loma oli kiireetön ja saimme rentoutua. Tämän loman aikana olemme liikutelleet itseämme enemmän kuin koskaan ennen - siltä ainakin tuntuu.
Onnistuneesta lomasta iloiten ja uutta odottaen.

Kyl määki Turuus

Päätimme lähteä juhannuksen viettoon Suomen Turkuun, jota edellisessä blogikirjoituksessa arvuuttelimmekin. (Arvonta on muuten suoritettu ja voittaja julkaistu arvuuttelutekstin yhteydessä.)

Turku on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki yhdessä Tallinnan kanssa. No, se ei ollut päällimmäinen syy, miksi valitsimme Turun juhannusviikonlopun kohteeksemme. Pidämme Turkua niinkuin muitakin suomalaisia kyliä ja kaupunkeja mukavina kesäpaikkoina ja kaiken lisäksi rohkaistuimme uskomaan, ettei Turku tyhjene kokonaan juhannukseksi. Siinä me kyllä menimme vipuun. Täällä ei ole oikein mikään auki.

Turussa on joitakin erikoisuuksia, joihin kannattaa tutustua. Aloitimme juhannusaaton ulkoilusession Aurajoen rantamilta ja jokilaivoista. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta - mitä muuta voi keskikesälla odottaakaan. Täydellinen fiilis.

Jokilaivasta siirryimme Kaskenkatua muutaman askeleen ylöspäin ja tulimme Uusi Apteekki -nimiseen pubiin, joka on tuttu kaikille Vares-kirjojen lukijoille, samoin kuin sen vieressä nököttävä Mantun Grilli (joka ei ollut auki). Apteekin lisäksi ravintolana toimii myös entinen pankki (Old Bank), Puutorin Vessa ja koulu (Panimoravintola Koulu).

Jos olisimme viitsineet tallustella Aurajoen rantaa kohti satamaa, olisimme tulleet Förille, joka on Suomen ainoa kunnallinen jokilautta. Se on tarkoitettu kevyelle liikenteelle ja se ylittää joen noin 1½ minuutissa.

Mutta emmepä käyneet siellä saakka, vaan kiiruhdimme syömään. Valitettavasti juhannuksen ajaksi kuuluisat ruokaravintolat (Sergio's, Mami, Smör) olivat laittaneet lapun luukulle, joten asettauduimme majapaikkamme Hamburger Börsin Fransmanni-ravintolaan. Kyllä silläkin ruoalla nälkä lähti.

Juhannuspäivä alkoi yrityksellä Puutorin Vessaan. Suljettu. Talsimme tyhjän kaupungin keskustan läpi Panimoravintola Koulun terassille. Taas paistoi aurinko ja tunnelma oli kiireetön. Koulun pihalla oli chopaderos-pyörien näyttely.

Lounasta päätimme syödä Uudenmaankadun Koti-Pizzassa, jonka omistaa Markun nuoruuden aikainen kaveri pizza-Pertti. Matka Koululta Uudenmaankadulle oli sopiva lounaslenkki - vaativaa mäkikävelyä, historiallisia näkymiä Vartiovuorelle ja muuten vaan riittävän pitkä matka.

Sää on ollut tosiaankin parempi kuin osattiin odottaa. Lämpötila noin +20C, suurimmaksi osaksi puolipilvistä ja kevyttä tuulta.

Huomenna ajellaan takaisin pääkaupunkiseudulle ja palataan arkeen.

Mittumaarina matkoilla

Arvaapa missä aiomme viettää mittumaaria?
Viiden pisteen vihje: juhannusta kutsutaan noilla seuduin mittumaariksi ruotsin kielen "midsommar" (keskikesä) mukaan.
Neljän pisteen vihje: kohteen asukkaista 5,3 % on ruotsinkielisiä
Kolmen pisteen vihje: kaupunginvaltuustossa on 4 RKP:n edustajaa
Kahden pisteen vihje: kaupungin nimi on ruotsiksi Åbo
Yhden pisteen vihje: 2011 är staden Europas kulturhuvudstad tillsammans med Estlands huvudstad Tallinn
Kerro arvauksesi tai tietosi kommentoimalla tätä tekstiä nimelläsi tai tunnistettavalla nimimerkillä. Kerro myös millä vihjeellä pääsit jäljille.
Sähköpostitse, postitse tai puhelimitse jätetyt arvaukset hylätään - vain tämän tekstin kommentit hyväksytään.
Kommentit jätettävä viimeistään 23.6.2011 mennessä. Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan jotakin.

Vi önskar er alla solig midsommar!


Juhannusvisa on ratkennut (oikea vastaus on Turku!) ja arvonnan voittaja arvottu: Aili Inkelin lippulappu nousi hatusta. Onnea! Kusti polkee ja tuo Aili Inkelille jotakin syntyjään turkulaista.

Päivämatka Berniin

Genèven vähäiset nähtävyydet nähtyämme hyppäsimme junaan ja matkasimme Sveitsin pääkaupunkiin Berniin. Matka-aikaa on vain 1h40min, joka taittuu nopeasti hulppeita maisemia ihallessa. Rata myötäilee Genève-järven rantoja aina Lausanneen saakka, joten siinä riittää silmänruokaa kylliksi.

Bern sijaitsee Sveitsin saksankielisellä alueella ja siellä on noin 123.000 asukasta, siis jotakuinkin Oulun kokoinen kaupunki. Bernin vanha kaupunki on UNESCOn suojelukohde, joten se taitaa olla aika vanha. Bernin sanotaan saaneen nimensä siitä, että joku aatelinen nimesi paikan sen mukaan, minkä eläimen hän oli metsästysreissullaan ensimmäiseksi kohdannut. Ja vastaan oli tullut KARHU (Bär)! Onneksi eka tuttavuus ei ollut vaikkapa villisika, jolloin pääkaupunki olisi nimeltään Wildschwein.

Yksi Bernin nähtävyyksistä on Zytgloggeturm (Zeitglockenturm), jonka astronominen kello soittaa pimputtaa aina neljä minuuttia ennen seuraavan täyden tunnin alkua. Onneksi en asu siinä nurkilla!

Sää on edelleen kesäisen paahteinen, suojapaikoissa taatusti +25C tai jopa enemmän. Siitä huolimatta me teimme rivakan kävelylenkin Aare-joen rantoja aina Bärengrabenille saakka. Luulimme, että siellä on joku monumentti tai jotain, mutta siellä olikin eläviä karhuja. Äitikarhu ja kaksi pikkukarhua nukkua tuuhottivat auringonpaisteessa ja iso uroskarhu makoili laiskanpulskeasti omassa aitauksessaan.

Näin nähtiin Bern ja palattiin takaisin lähtöpisteeseen eli Genèveen.
Sveitsin junaliikenteestä on sanottu, että se toimii minuutin tarkkuudella. Seurasimme aamulla lähtiessämme, että toteutuuko tämä väite ja totesimme, että joku juna lähti 15 sekuntia myöhässä. Aika hyvä suoritus eikä meidän junakaan ollut myöhässä kumpaankaan suuntaan.

Terveisiä keväisen lämpimästä Genevestä

Tämänkertaisen viikonloppulomasemme kohteena on Sveitsin toiseksi suurin kaupunki Geneve, joka sijaitsee Sveitsin lounaiskolkassa Genevejärven länsipäässä. Sveitsin suurin kaupunki on Zürich. Genevessä on noin 185.000 asukasta ja katukuva näyttää yllättävän tummanpuhuvalle, mistä se sitten johtuneekaan. Harvaa vastaantulijaa voisi kuvitella syntyperäiseksi alppitorven töräyttelijäksi.
Päädyimme Geneveen sen takia, että Markulla on taas ensi viikolla Crans Montanassa (n 2 tunnin ajomatkan päässä Genevestä) kurssi eli saatiin samalla kertaa huvi ja hyöty. Tai minä saan vain leipää ja sirkushuveja - ja palaan Suomeen jo maanantaina.

Keski-Eurooppaa hetkellisesti hellivä lämpöaalto tuntuu myös täällä. Pilvetön taivas, pieni tuulenvire ja asteita noin +20C -voiko parempaa toivoa! Oikeastaan täydellinen kaupunkilomalle. Kevätkukat kukkivat ja ruoho viheriöi, mutta puissa ei ole vielä kunnolla lehtiä. Kaikkea ei voi saada.
Lähdimme puoliltapäivin tutustumaan, mitä Genevellä on tarjota turistille. Kaupungin kuuluisin nähtävyys on Jet d'eau, 140-metrinen suihkulähde, joka ruiskuttaa 500 litraa vettä sekunnissa taivaantuuliin. Vaikuttavan näköinen ilmestys.
Toinen, mutta ei välttämättä yhtä tunnettu, geneveläisten ylpeys on Kukkakello (The Flower Clock, L'Horloge Fleurie), joka symbolisoi sveitsiläistä kelloteollisuutta. Nyt kellosta puuttui tunteja osoittavat numerot - liekö koko hökötys istutettu ihan vastikään, joten se ei ole vielä lopullisessa muodossaan. Tai voihan olla, että tänä vuonna siinä ei olekaan numeroita.
Kävimme myös Pyhän Pietarin katedraalissa toteamassa, että kirkothan ovat kirkkoja. Kävelimme maileittain ja saimme kulumaan, lounas mukaanlukien, kaikkiaan 4½ tuntia ulkosalla.
Katsoimme lähistöltä jo valmiiksi intialaisen ravintolan illallista varten, mutta nyt vietetään vähän siestaa.

Let's go -meiningillä

Onko tuuli myötäinen vai vastainen? Minne tuuli vienee? "Matkaan taas kuljen nyt, suuntaa vaan en kysellyt..." Arvaapa minne olemme lähdössä viikonloppulomaselle lähiaikoina? Annamme yhden vihjeen: kohteen kuuluisin nähtävyys on 140-metrinen Jet d'Eau. Kerro arvauksesi tai tietosi kommentoimalla tätä tekstiä nimelläsi tai tunnistettavalla nimimerkillä. Kommentit jätettävä viimeistään 31.3.2011 mennessä. Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan pieni tuliainen. Kannattaa ehdottomasti osallistua, vaikka oikea vastaus tulisi jo ehkä ekassa kommentissa. Myöhemmin matkakuulumisia paikan päältä.

Arvonta on suoritettu autenttisessa ympäristössä eli Genèvessä, jonka kuuluisin nähtävyys tuo arvuutettu suihkulähde on. Melkoinen truutta!
Markku toimi Rouva Fortunan sijaisena ja nosti hatusta Jukan nimellä varustetun lapun. Jukka on vastannut kysymykseen sähköpostitse, ja kaiken lisäksi oikein. Siispä Konalan Kasatonoville on postitettu Sveitsin tuliaisia! Onnittelut voittajalle ja kiitokset kaikille osallistujille.

Loistopäivä ikihonkien huminoissa

Tiistai 1.3. valkeni aurinkoisena, mutta kylläkin liki -20C pakkasessa täällä Kuusamon kirkolla. Nettisivut lupasivat Rukalle onneksi 15 astetta vähemmän eikä tuulikaan ollut enää eilisen kaltainen.
Ostin kolmen tunnin lipun ja olin ensimmäisten joukossa korkkaamassa kissattuja rinteitä. Aivan loistavaa mutkamäkeä verrattuna eiliseen sumun ja lumituiskun seassa rämpimiseen.
Minun suosikkirinteitä ovat Masto ja Pessari, jotka molemmat ovat yleensä hyvässä kunnossa, koska suuret väkijoukot eivät onneksi siirry niihinVuosselista tai Saaruasta lanaamasta :)

Nyt sain kuviakin, eikös olekin hienon näköistä? Kuvassa myös SkiBistron parakkiversio, joka stunttaa tulipalossa tuhoutunutta takarinteiden vakiokuppilaa (josta siitäkin oli tullut mielestäni viime vuosina sellainen liukuhihnabaari - persoonallisuus oli kadonnut!).

Iltapäivän ohjelmaan kuului Kuusamon ympärysladun hiihtäminen pertsa-tyylillä. Lähdin mummin kanssa tuolle reilun 18 km lenkille tavoitteena selvitä siitä noin 3 tunnissa. Maasto on aika helppo, pieniä laskuja ja nousuja on siellä täällä, mutta enimmäkseen mennään tasamaata (Kuusamossa!).
Sää suosi 2/3 reitistä, loppumatkasta tuuli kävi vastaiseksi ja muutenkin kai alkoi painaa jaloissa. Luulin jo, että latu vie auttamatta jonnekin Suomussalmen rajalle ... tai ainakin Sänkikankaalle, mutta onneksi maaliviiva olikin lähempänä.
Pappa jäi kotiin "OslonMM-kisojen kotikatsomoon" ja olikin siirtynyt Matti Heikkisen voiton myötä kisabaariin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Suomi sai kultamitalin ja minä hiihdin nivukset kipeiksi!