Lentomme New Yorkiin lähti Helsingistä reilun tunnin myöhässä. Kapitääni ilmoitti, että koneen polttoaineen määrästä on eriäviä näkemyksiä ja halusivat varmistua, että kerosiini riittää rapakon ylittämiseen. Hyvä niin. Siinä sitä sitten istuttiin Helsinki-Vantaalla ja ihmeteltiin maailmanmenoa.
Lento sinällään meni vaivattomasti ja keli oli tasainen. Reitti kaartaa Islannin pohjoispuolelta kohti Kanadan koillisosia ja sieltä itärannikkoa myötäillen Queensiin, jossa John F Kennedyn (JFK) sijaitsee.
Kun oikein tarkasti zuumailee tuota reittikarttaa, siellähän lukee Sodankylä! Kyllä siinä luki välillä Kuusamokin, mutta tähän kuvaan on taltioitunut Pyssykylän nimi! Pahoittelen, että kameran kello on taas ollut kotimaan ajassa.
Ameriikoissa tullimuodollisuudet ovat aina oma lukunsa, mutta JFK yllätti meidät. Seisoimme passintarkastusjonossa vain puoli tuntia ja se oli siinä. Seuraavalla luukulla istuvalle miehelle piti jättää maahantulokaavake ja sen jälkeen olimmekin valmiita keräämään laukkumme ja suuntaamaan kohti Manhattania.
Koska olimme saapuneet JFK:lle päiväsaikaan, päätimme käyttää julkisia kulkuvälineitä. Ensin nousimme Air Trainiin (á 5 dollaria), joka vei meidät Jamaica Stationille ja sieltä E-junalla suoraan hotellin nurkille. Metromatka maksoi á 2,25 dollaria ja kesti reilun puoli tuntia sekin. Kaikkinensa meillä kului tunnin verran kentältä perille ilman huolenhäivää.
Metrossa oli kaiken lisäksi viileää, mutta kun astuimme sieltä 8.avenuen vilinään, viileys katosi siinä silmänräpäyksessä. Huh hellettä. Matkapakaasien kanssa meinasi ruveta "keittelemään".
Majoitumme hotellin 16.kerroksen huoneeseen, josta on loistava näköala naapuri hotellin seinään! Mutta eipä tänne ole tultukaan hotellihuoneesta maisemia katselemaan.
Pitkän päätteeksi Markusta tuntui, että on saatava murua rinnan alle, mutta yhtäkkiä pöytään ohjaamista odotellessa hän sanoikin, että nyt lähdetään nukkumaan. Kello oli 19.30 paikallista aikaa! Eikä tarvinnut unihiekkaa heitellä, kuorsaus käynnistyi tuossa tuokiossa.
