Brooklyn Bridge ja muuta mukavaa

Sunnuntaina päätimme matkustaa subwaylla Manhattanin eteläosiin. Tarkoituksenamme oli alunperin tutustua niin Tribecaan, SoHoon, Little Italyyn kuin ehkä Chinatowniinkin, mutta ahneellahan on tunnetusti kakkanen loppu.

Metrotunneli ei ole maailman puhtain paikka, mutta siitä huolimatta matkustaminen maan alla on helppoa ja joutuisampaa kuin trampata katuja ja seisoa jokaisen "WALK" ja "DON'T WALK" -kadun kulmassa odottamassa ylitystä.
Itseasiassa vielä kertaakaan ei olla nähty em. kylttejä eli lieneekö se urbaani legenda vai ovatko ameriikkalaiset poistaneet ne katukuvasta. Nykyään jalankulkijalle näytetään joko punaista tai valkoista "ukkoa".

Ajoimme E-junalla TriBeCan ja SoHon välimaastoon (pysäkki Canal St). TriBeCa (TRIangle BElow CAnal eli kolmio Canal Streetin alapuolella) on New Yorkin filmiteollisuuden keskus, joka on aikaisemmin ollut vain hylättyjä varastoja, mutta nykyään yksi trendikkäimmistä asuinalueista.
Jenkit ovat varsin keksiliäistä näiden nimiensä kanssa. SoHo ei ole Lontoon Sohon kopio, vaan tarkoittaa South of Houston eli Houston Streetin eteläpuoli!
Nolita puolestaan on Little Italysta pohjoiseen (NOrth of Little ITAly). Nokkelaa, eikä tässä vielä kaikki: NoMad (North of Madison Square Park), NoHo (NOrth of HOuston St), DUMBO (Down Ynder the Manhattan Bridge Overpass) ja varmasti vielä monia muita.

Miksi menimme juuri Tribecaan ja SoHoon? Siksi, että se on erinäköistä New Yorkia: valurauta-arkkitehtuuri kukoisti kaupungissa 1800-luvun lopulla ja juuri noilla kulmilla on kaikista eniten kyseisiä rakennuksia. En vaan löytänyt kameranlinssiin juuri sopivan viehättävää kuvattavaa, mikä vähän harmittaa.

Kun kerran olimme näillä kulmilla, askelsimme kohti Brooklyn Bridgeä, jota on valmistunut vuonna 1883 ja ollut aikoinaan maailman pisin riippusilta. Sillan ylitystä mainostetaan romanttiseksi, mutta meidän mielestä auringonpaahteessa ja valtavassa väentungoksessa ylityksestä oli romantiikka kaukana. Silta on myös pitkäaikaisten korjaustöiden kohteena, joten suurimmalla osalla matkaa kävelykaistalta ei nähnyt muuta kuin aaltopeltiseinät.

Silta on 1,8 kilometriä pitkä ja toki sieltä vaijereiden välistä on huikeat näkymät Manhattanin eteläkärkeen ja vaikkapa viereiselle Manhattan Bridgelle, joka näytti kaukaa paljon romanttisemmalle kuin tämä.

Sillalla kävellessämme kiinnitin huomion edellä menevän naisen reppuun ja siihen kiinnitettyihin maa- ja paikkakuntamerkkeihin. Päättelin, että hän käynyt kaikissa niissä paikoissa, mm. Ruotsissa! Enpäs malttanut olla kiihdyttämättä rinnalle ja mainitsematta, että "et oo sitten käynyt Suomessa!", johon nainen vastasi, että "actually yes, I have."
Siitähän saimmekin puheenaiheen. Pariskunta oli Pohjois-Carolinasta, mies jossakin konferenssissa täällä ja ovat käyneet kahdesti Suomessa, viimeksi viime kesänä matkalla Venäjälle. Kehuivat meitä suomalaisia ystävällisiksi, auttavaisiksi ja kielitaitoisiksi. Olivat muuten käyneet ravintola Kynsilaukassa syömässä!
Mutta miksi repussa ei ollut merkkiä Suomesta? Oli kuulemma jo lopettanut niiden keräilyn :)

Markku oli saanut vinkin kokemisen arvoisesta ravintolasta Little Italyn ja Little Indian välimaastossa, Nolitasta itään. Meillä oli osoite tiedossa ja olin tsekannut paikan netistä moneen kertaan etukäteen, ja ilman kaikkea sitä etukäteistietoa olisi iskenyt epäusko.
Kadun- tai oikeammin kujanpätkän päässä ei ollut muuta kuin taulu, jossa luki, että "jossakin" tarjotaan lounasta ma-pe klo 11-14 ja brunssia la-su samoihin aikoihin. Rohkeasti vain peremmälle, josta löytyi Freemans. Netin kuvista paikasta saa ehkä liian kiiltokuvamaisen kuvan, mutta se ei ollut sitä, mikä ei myöskään tarkoita, että käynti olisi ollut pettymys.

Ainutlaatuinen, sanoisinko ROUHEA, ei-niin-viimeisen-päälle miljöö, valtava puheensorina, ystävällinen henkilökunta, hyvä ja suhteellisen edullinen ruoka.
Kannatti löytää ja kokea.

Keskuspuisto pienillä kulttuurimausteilla

Lauantaipäivän ohjelmana oli tutustua jalan Keskuspuistoon (Central Park), jota pidetään New Yorkin keuhkoina tai newyorkereiden takapihana, jossa he voivat viettää aikaansa ikäänkuin kaukana kaupungin pauhusta.
Kooltaan puisto on yli 340 hehtaarin kokoinen, ja siellä on useita tekojärviä ja lampia, joissa voi soudella tms. Se on totta, että ihan heti kun pääsee puistoon, kaupungin valtavasta kohinasta ei ole tietoakaan.
Me tietenkin tepastelimme hotellilta puistoon jalan (16 korttelia) aurinkoisessa säässä. Edelliseen päivään verrattuna säätila on siedettävä, joskin asteita on ihan riittämiin, mutta ilmankosteus ei ole enää niin korkea.

Columbus Circle

Tarkoituksemme oli kiertää puisto itäreunaa pitkin Metropolitan Museum of Artille ja Guggenheim-museolle saakka. Ja näinhän me teimme.
Ensimmäinen etappi oli Bethesda Terrace ja suihkulähde, josta minulle tulee mieleen joku "Yksin kotona kaksin"-elokuva, jossa vintiö joutuu lomamatkalla muusta perheestä erilleen ja päätyy itsekseen New Yorkiin.

 Seuraavaksi otimme suunnan kohti Metropolitan Museum of Artia, joka on perustettu jo vuonna 1870 ja siellä on taideaarteita kaikista maailman kolkista, mutta eipä löydetty yhtään gallenkallelaa eikä villenvillelää! Rembrandtia, van Goghia, Matissea, Monetia ja Rubensia oli kyllä.

Kulttuurin nälkä oli nyt tainnutettu ja teimme vain juhlavan ohimarssin Solomon R. Guggenheimin museon ohitse. Rakennus on varsin mielenkiintoisen näköinen, mutta tämä riitti tällä kertaa taidekokemuksena.

Auringonpaahde tuntui jo vähäisenä uupumuksena ja etenkin janona, mutta siitä huolimatta lähdimme kiertämään Jacqueline Kennedy Onassis - tekoallasta päästäksemme puiston länsilaidalle. Tekoaltaan ympäri kulkee ERITTÄIN suosittu lenkkeilypolku (2,5 km), jota kaupunkilaiset ja varmaan muutkin liikunnalliset ihmiset kiertävät.
Tekoaltaalta on huikaiseva näkymä Manhattanille, jota ei saa taltioitua ainakaan tavallisella digikameralla sillä tavalla kuin miltä se silmään näyttää. Yksi tämän matkan parhaista näkymistä - tähän saakka - silti!

Suuta kuivasi niin vietävästi, koska juomapullo oli tyhjentynyt jo alkumatkasta eikä reitin varrella ollut yhtään kioskia tai intialaista juomanmyyjää. Ennen kuin poistuisimme puistosta meidän olisi pakko löytää jostakin joku keidas, jossa voisimme lepuuttaa jalkoja ja sammuttaa janoa. Loppujen lopuksi päädyimme Delacorte Theaterin kioskille, josta saimme pientä suolapalaa ja juotavaa.

Viimeinen kohde Keskuspuistossa oli Strawberry Fields -niminen puistoalue, jonka Yoko Ono on luonut John Lennonin muistolle.

Näkyvin osa on yllä kuvattu "Imagine"-mosaiikki.
John Lennon asui Keskuspuiston laidalla Dakota-nimisessä talossa, joka on kuulemma saanut nimensä sen takia. että kun se aikanaan rakennettiin se oli niin "kaukana lännessä".

Kuuminta hottia Midtownissa juhannusaattona

Aikaerosta johtuen olimme jalkeilla jo kukonlaulun aikaan. Nautimme aamiaisen hotellin ravintolassa, koska emme edellisenä iltana jaksaneet tehdä syväluotaavia tutkimusmatkoja naapurustoon niin, että olisimme merkanneet jonkun mukavan aamiaispaikan. No, Markku sai mahansa täyteen munakkaasta ja minä kauhoin lautasellisen mehukkaita mansikoita, mustikoita ja boysenmarjoja.


Aamulla ennen puoltapäivää lähdimme kävelykierrokselle Midtowniin. Lämpötila oli jo siinä vaiheessa liki 30C, joten hikeä puski ensiaskelista lähtien. Kuljimme 42nd Streetiä pitkin kohti Bryant Parkia ja New York Public Librarya. Hieno keidas keskellä hektistä kaupunkia.
Ikäänkuin yllättäen huomasimme olevamme Grand Central Terminalin kohdalla.Sen sanotaan olevan yksi maailman suurimmista rautatieasemista, jota ei voinut aistia sisällä. Ehkäpä amerikkalaiset eivät matkusta junalla siinä määrin, että siitä syntyisi suuria ihmismassoja vellomaan asemille.

Grand Central Terminal

Rautatieasemalta jatkoimme matkaa kohti East Riverin rantaa ja siellä sijaitsevaa YK:n päämajaa. Koko matkan ajan yritin kuumeisesti vangita Chrysler Buildingia kameraan, mutta en saanut oikein mieleistäni kuvaa. Täytynee tehdä uusi reissu ja yrittää kuvata tuo art deco-rakennus eri kulmilta.

Chrysler Building

YK:n päämaja

Näillä paikkeilla alkoi olla jo niin kuuma, että jos kehtaisin, julkaisisin tässä kuvan housujeni persuksista. Vesi oli ollut irti siinä määrin, että sivullinen saattoi luulla minulla olevan alusvian!

Poikkesimme jossakin Lexington Avenuen ja 46.kadun paikkeilla irlantilaispubissa, jossa minä söin lounaaksi kanawrapin Markun sulatellessa vielä aamullisia munia.

Loppureitti kulki Rockefeller Centerin ohitse kohti Times Squarea, joka on itseasiassa ihan kulman takana hotelliltamme. Tänä päivä ei vielä menty Rockefeller Centeriin sisälle, vaan se säästettiin toiseen kertaan.

Rockefeller Centerin Sunken Gardenia hallitsee yli viisimertinen lehtikullalla koristeltu Prometheuksen patsas (kuva yllä).

Times Squarea kutsutaan myös maailman tienhaaraksi, joka on tuttu kaikille television katsojille esimerkiksi uudenvuoden ilotulituksista ja liikkuvista uutisnäytöistä. Alunperin aukion nimi oli Longacre Square, mutta sai nykyisin nimensä 1900-luvun alussa, kun New York Times rakennutti aukiolle toimistotorninsa.

Iltapäivällä kävimme vielä jaloittelemassa Hell's Kitchenin alueella, joka on vain muutama kortteli hotelliltamme Hudson-joelle päin. Alue tunnetaan myös nimellä Clinton ja se on ollut alunperin irlantilaissiirtolaisten aluetta. 
Alueella vaikutti olevan ravintoloita vierivieressä --- ja saihan sieltä tietenkin myös kadunvarsihodareita!

Perillä New Yorkissa

Lentomme New Yorkiin lähti Helsingistä reilun tunnin myöhässä. Kapitääni ilmoitti, että koneen polttoaineen määrästä on eriäviä näkemyksiä ja halusivat varmistua, että kerosiini riittää rapakon ylittämiseen. Hyvä niin. Siinä sitä sitten istuttiin Helsinki-Vantaalla ja ihmeteltiin maailmanmenoa. 

Lento sinällään meni vaivattomasti ja keli oli tasainen. Reitti kaartaa Islannin pohjoispuolelta kohti Kanadan koillisosia ja sieltä itärannikkoa myötäillen Queensiin, jossa John F Kennedyn (JFK) sijaitsee.

Kun oikein tarkasti zuumailee tuota reittikarttaa, siellähän lukee Sodankylä! Kyllä siinä luki välillä Kuusamokin, mutta tähän kuvaan on taltioitunut Pyssykylän nimi! Pahoittelen, että kameran kello on taas ollut kotimaan ajassa.

Ameriikoissa tullimuodollisuudet ovat aina oma lukunsa, mutta JFK yllätti meidät. Seisoimme passintarkastusjonossa vain puoli tuntia ja se oli siinä. Seuraavalla luukulla istuvalle miehelle piti jättää maahantulokaavake ja sen jälkeen olimmekin valmiita keräämään laukkumme ja suuntaamaan kohti Manhattania.
Koska olimme saapuneet JFK:lle päiväsaikaan, päätimme käyttää julkisia kulkuvälineitä. Ensin nousimme Air Trainiin (á 5 dollaria), joka vei meidät Jamaica Stationille ja sieltä E-junalla suoraan hotellin nurkille. Metromatka maksoi á 2,25 dollaria ja kesti reilun puoli tuntia sekin. Kaikkinensa meillä kului tunnin verran kentältä perille ilman huolenhäivää.

Metrossa oli kaiken lisäksi viileää, mutta kun astuimme sieltä 8.avenuen vilinään, viileys katosi siinä silmänräpäyksessä. Huh hellettä. Matkapakaasien kanssa meinasi ruveta "keittelemään".

Majoitumme hotellin 16.kerroksen huoneeseen, josta on loistava näköala naapuri hotellin seinään! Mutta eipä tänne ole tultukaan hotellihuoneesta maisemia katselemaan.

Pitkän päätteeksi Markusta tuntui, että on saatava murua rinnan alle, mutta yhtäkkiä pöytään ohjaamista odotellessa hän sanoikin, että nyt lähdetään nukkumaan. Kello oli 19.30 paikallista aikaa! Eikä tarvinnut unihiekkaa heitellä, kuorsaus käynnistyi tuossa tuokiossa.

Loma-menu: New York as a starter

Yllätys yllätys! Ei me maltettu olla tälläkään lomalla niin, etteikö käytäisi katsastamassa, miltä muu maa mustikka maistuu.
Heti loman alkajaisiksi suuntamme kulkumme kohti Yhdysvaltojen itärannikkoa ja siellä nimenomaan Isoon Omenaan (Big Apple), New Yorkiin.

Olemme viettäneet New Yorkissa tammikuussa 2003 pari kolme hyytävän kylmää päivää, mutta jo silloin jäi mielensopukoihin kytemään ajatus, että tänne on päästävä uudelleen ja please, mielellään kesällä. Toisen kerran ohitimme NYCin road tripillä 2009 tai oikeastaan ajoimme jostakin Bronxin halki kohti Rhode Islandia - eikä muuten pysähdytty tankille, oli sen verran tummanpuhuvaa joutilasta porukkaa kadunvarsilla.

Tällä kertaa lennämme suoraan Helsingistä New Yorkiin JFK:lle, joka sekin tuntuu etukäteen mukavalle kokemukselle. Lentoaika kohtuullinen (8h10min) ja säästyy vaihtojen aiheuttamat siirtymiset ja muut vaivannäöt. Suoran lennon hintakaan ei ollut päätähuimaava: 450 euroa per pää Finnairin kanta-asiakkaille.

Me majoitumme Midtowniin, nurkan taakse Times Squarelta eli ihan pelipaikoille. New Yorkin metroa (subway) mainostetaan tehokkaaksi ja oivaksi tavaksi siirtyä paikasta toiseen, mutta me valmistaudumme henkisesti myös pitkiin päivittäisiin kävelyihin ihan omasta halustamme.
Tavoistamme poiketen voimme käydä MoMassa ja todeta Helsingistä skipattu Guggenheim päältä päin, mikäpä tietää vaikka jonkun musikaalinkin käymme katsomassa.
Mitään kellotettua suunnitelmaa ei ole, mutta sikäli kuin lukijat tuntevat Helenan tavat, melkoisen hyvin on kulmakunnan kartta&nähtävyydet hallussa ja suunnitelmanpoikasta on pelkästään varmuuden vuoksi!

Sitten jotakin New Yorkista.
Alunperin kaupungin perustivat hollantilaiset, jotka ostivat Manhattanin intiaaneilta 24 dollarilla vuonna 1626. Silloin kaupungin nimeksi tuli New Amsterdam! 40 vuotta myöhemmin englantilainen Yorkin herttua valloitti Manhattanin ja antoi sille nimeksi New York! Kekseliästä.

New York City sijaitsee Yhdysvaltain koillisrannikolla Hudson-joen suulla ja se on maan runsasväkisin ja tiheimmin asuttu kaupunki. New York on jaettu viiteen hallintoalueeseen: Manhattan, Bronx, Brooklyn, Queens ja Staten Island.
New York ei ole Yhdysvaltain pääkaupunki, mutta siellä sijaitsee monen kansainvälisen järjestön päämaja ja se luetaan yhdeksi maailman tärkeimmistä talous- ja kulttuurikeskuksista.

New Yorkista löytyy toinen toistaan tunnetumpia yhdysvaltalaisia nähtävyyksiä, mm. Vapaudenpatsas, jonka yksityiset, Amerikan vapautta ihailevat ranskalaiset lahjoittivat Yhdysvaltain valtiolle. Patsas rakennettiin Ranskassa ja se tuotiin vuonna 1886 New Yorkiin pystytettäväksi.

Mitä me odotamme New Yorkilta?
Elämyksellisyyttä, huikeaa silmänruokaa, suurkaupungin sykettä, unohtumattomia ruokailukokemuksia  (sis. kadunvarsihodarin) ja sitä, että NYC kiilaa maailman kauneimpien kaupunkien kärkikastiin kertaheitolla.
Nykyinen ranking: 1. Sydney 2. San Francisco 3. Rooma 4. Praha.

Loma-menu 2012

Kirjoitushetkellä kesäloman alkuun on vaivaiset kolme aamuherätystä ja sitten se autuus koittaa! Vaikka talven ja kevään aikana on pidetty muutamia vapaapäiviä ja pidennettyjä viikonloppuja, on se kesäloma kuitenkin aivan erityistä herkkua.
Tänä  vuonna vietämme ruhtinaalliset viisi (5) viikkoa lomaa, joka tulee sisältämään niin kotimaan- kuin ulkomaanmatkailua, hieman yllätyksellisyyttä, mutta myös perinteistä menoa - olisiko tämä loma-menu ravintolakielellä yllätysmenu vai maistelumenu. Mieluummin ehkä jälkimmäinen.

Menu selviää vain seuraamalla tätä blogia.

Tässäkin tapauksessa blogiteksteihin liittyy arvonta, mutta ei arvuuttelukisaa. Rima on siis matalalla eikä kynnys osallistua ole korkealla eli kaikki tämän tekstin julkaisun jälkeen blogia nimellä tai tunnistettavalla nimimerkillä kommentoineet osallistuvat arvontaan.
Palkinnosta ei ole tietoa, mutta ehkäpä se selviää loman aikana.

Edellä mainitussa arvonnassa onni suosi patsastelija-Anttia, jolle postitetaan New York-aiheinen lahjus pikimmiten. Vain kommentoimalla voi voittaa!

Prahan matkan arvuuttelukisan voittaja on ratkennut

Onnetar, jona toimi tällä kertaa Markku, vetäisi Riitan nimellä varustetun lappusen. Onnea voittajalle! Lahjus lähtee Kalajokilaaksoon lähipäivinä.

Prahan reissu oli onnistunut. Sää oli poikkeuksellisen kuuma huhtikuun lopun sääksi emmekä olleet osanneet varautua siihen asianmukaisella vaatetuksella. Sen takia piti käyttää luovuutta kuten esimerkiksi kääriä farkun lahkeet niin, että sai polvihousut aikaiseksi. Ja tietenkin apua löytyi myös vaatekaupasta, josta löytyi uusi vilpoinen pusero.

Hintataso on selkeästi edullisempi kuin Suomessa, ellei nyt asetu taloksi ihan turistirysien kupeeseen. Meidän majapaikka (hotelli Cloister Inn) sijaitsi Konviktska-kadulla kivenheiton päässä (riippuu tietenkin kuinka pitkälle jaksaa heittää!) kaikesta tarpeellisesta, siis ihan pelipaikoilla.
Hotelli oli yleissiisti - paitsi siivooja ei ollut yltiötarkka -, huone suuri, aamiainen tavanomainen, mutta palvelu WAU - todella loistavaa.

Praha on kaunis kaupunki, joka taitaa kiriä jopa kakkossijalle heti Rooman jälkeen eurooppalaisten kaupunkien Top5-kauneuskilpailussa ja neljännelle tilalle kaikenmaailman kaupunkien rankingissa. Edellä ovat vain Sydney, San Francisco ja se Rooma, toistaiseksi.