Aurinkoinen omatoimipäivä

Järjestetyillä hiihtomatkoilla oppailla on aina ainakin yksi tai kaksi vapaapäivää, joka tarkoittaa, että niinä päivinä on suoriuduttava itsenäisesti rinteissä tai jäätävä kylään. Tällä kertaa oppailla (Riitta ja Amanda) on yksi vapaapäivä, joka sattui keskiviikolle.
Johanna ja Antti varasivat itselleen vuoristo-oppaan, ja lähtivät hänen mukanaan meitä muita vaativimpiin maastoihin. Jäljelle jäänyt osa Team Läskikasasta (Jukka, Markku, Helena) päätti pitäytyä lähirinteissä (Les Ruinettes, Attelas, La Chaux, Fontanet).

Sää oli aamusta pitäen loistelias, aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta ja rinteet olivat kissan jäljiltä huippukunnossa.
Edellisen päivän rämpimiseen verrattuna laskimme tänään todella paljon. Helenakin löysi taas tykittämisen avaimet, jos poikia on uskominen.

Pojat välivedellä ... pöydällä on juomaa myös kuvaajalle :)

Helna valmiina tauolle tai tauolta pois?

20 cm uutta lunta

Maanantain vastaisena yönä oli tullut 20 cm uutta lunta. Vielä illalla, kun palasimme noin klo 21 syömästä, sateli hiljakseen räntää, mutta yön aikana se oli tosiaankin muuttunut lumeksi. Taivaskin oli paksun pilviverhon peitossa, joten minä (=Helna) katsoi parhaaksi viettää kyläpäivää. Muut tiimiläiset suuntasivat reippaina kohti tuppuraisia rinteitä.
Puoleenpäivään mennessä taivas kuitenkin repesi ja alppiaurinko porotti kirkkaasti liki pilvettömältä taivaalta. Otin yhteyden "maastoon" ja kyselin, että kannattaisiko sittenkin nousta mäkeen. Vastaus oli, että kyllä on niin raskas keli eli pysy vain siellä alhaalla.

Tein peippailukierroksen kylässä tavoitteena ostaa postikortteja. Tarkoitus ei ollut ostaa kortteja ruokakaupasta, mutta en löytänyt pääraitin varrelta yhtään matkamuisto- tai muuta krääsäkauppaa, joten tallustelin Migrosiin. Kylässä on kaksi ruokakauppaa (Migros ja Denner) ja molemmat vihonviimeisessä päässä kylää.

Kiertelin kaupassa ja tutkailin, että mitä siellä oikeasti on tarjolla. Kaupan setä kävi sanomassa minulle jotakin ranskaksi. Arvaa, ymmärsinkö! Ajattelin, että hän tarjoutui palvelemaan minua, mutta loikki sitten kuitenkin pois tiehensä. Hetken päästä ukkeli tuli taas lähelle ja hoki FERMÉ tai jotakin sinnepäin. Tomppeli = minä! Tajusin, että kauppa menee iltapäiväksi kiinni ja se äijä yritti häätää minua sieltä hyllyjen välistä ulos.
Marssin ulos ja huomasin, että kaikki kaupat ja postikin olivat kiinni klo 12.00/12.30 - 14.00/14.15/14.30 välisen ajan.
Siis paikallinen siesta.

Kuvien siirtäminen osoittautui melkein ylivoimaiseksi tehtäväksi. Ennen kuin se onnistui, oli palattava korkeasta ilmanalasta takaisin koti-Suomeen!

Majapaikkamme Les Drus Ch.de la Tinte-kujalla

Näkymä majapaikan parvekkeelta alas kylään

 

Näkymä majapaikan etuovelta ylös rinteisiin

Ohutta yläpilveä

Ensimmäinen laskupäivä Valais'n kantonin Verbierissä on takana! Sää oli aamupäivästä aurinkoinen, mutta iltapäivän puolella Sveitsin taivaalle kertyi ohutta yläpilveä.
Laskimme Riitta-oppaan kanssa ensin La Chauxin alueella. Lounaan jälkeen siirryimme hetkeksi La Vachen rinteisiin, mutta jalat huusivat sen verran hoosiannaa, joten päätimme aloittaa kyläänlaskun.

Rinneprofiili on täällä enimmäkseen punainen, mutta kyllä sinisiä ja mustiakin löytyy. Ensimmäiset laskut on aina otettava varovaisesti ja niin teimmekin. Jukka lopetti tälle päivälle jo lounaalta tohtori Torvisen diagnostisoiman rustorenkaan repeämän takia. Edellä mainittu ei estä laskettelua niinkuin ei estä polvivammatkaan, mutta niitä ei kannata ärsyttää äärimmilleen heti kättelyssä.

Verbierissä on asukkaita noin 3000, mutta matkailijoita kymmenkertaiset määrät. On ruotsalaisia, norskeja, brittejä ja mausteeksi venäläisiäkin. Itse kylä on tyypillinen alppikylä, jossa on  merkkiliikkeitä, urheilukauppoja, erilaisia majapaikkoja ja afterski-pubeja.
Meidän majapaikka on tiukan nousun päässä. Jos ei saa pulssia rinteessä nousemaan, kotimatkalla se onnistuu helposti jopa ilman monoja ja suksia, mutta erityisesti niiden kanssa :)

Länsirintamalla kaikki hyvin. Huomenna toiset rinteet ja uudet kujeet. Toivottavasti ei sada lunta.

Verbierin kylä rinteestä kuvattuna

Häiriö kv.kuvayhteydessä

Varoittelen jo etukäteen, että lähestyvän hiihtoloman kuulumisten bloggaamisessa saattaa esiintyä hienoista viivettä. Tulee ikäänkuin lumisadetta kuvaruutuun :)
Se ei kuitenkaan johdu bloggaajasta, vaan siitä, ettei meidän majapaikasta ole yhteyttä ulkomaailmaan.
Matkanjärjestäjän sivuilla kyseisen gasthausin esittelyssä sanotaan kaikissa kohdissa EI paitsi että osassa huoneista on erilliset sängyt ja parveke. Jopa kohdassa "vuoteita" on haastavasti EI.

Olen toki käynyt surffailemassa sen verran, että kylästä löytyy nettikahvila, joten läppäri kainaloon ja sinne! Iloisiin kuulemiin ja lukemisiin!

Mikä maa, mikä valuutta?

Uusi vuosi on taas alkanut, joka tarkoittaa muun muassa sitä, että Team Läskikasa (BabyBoy, Co-Pilot, Porno-Topi, Ironman ja Old Hawk) kerää luunsa & vähäiset läskinsä ja suuntaa jonnekin kohti lumihuippuisia mäennyppylöitä.

Lähtöön on aikaa jotakuinkin kolme viikkoa, joten pyöräytän arvuuttelun käyntiin.
Tässä kisassa pätevät taas vanhat tutut säännöt:

• kisan julkaisemisesta lähtien 3.2.2013  saakka blogikirjoituksia omalla nimellä tai muuten tunnistettavalla nimimerkillä kommentoineet osallistuvat mukavan pienen lahjan arvontaan

Siis helppoa kuin heinänteko, joten ole mukana menossa ... ja myös arvonnassa!

Team Läskikasa matkustaa Verbieriin, mutta mikä maa onkaan kysymyksessä?
Tässä vihjeitä:

5 pisteen vihje: maan pääkaupunki ei ole Zürich, Basel eikä Geneve, vaan se on Bern

4 pisteen vihje: maan ruokakulttuuriin kuuluu esimerkiksi raclette ja fondue eikä poronkäristys

3 pisteen vihje: maan valuutta ei ole euro, vaan se on Team Läskikasa-kielellä sehvi (CHF)

2 pisteen vihje: maan yksi kuuluisimmista suklaista ei ole Fazerin sininen, vaan berniläistaustainen Toblerone

1 pisteen vihje: maan neljäs virallinen kieli saksan, ranskan ja italian lisäksi ei ole saame, vaan retoromania

0 pisteen vihje: maan nimi ei ole Shaarukka eikä Slusikka, vaan mikä?

Tässä tekstissä julkaistun kommentointipalkinnon voitti Aili Inkeli. Onnea voittajalle! Arvonta suoritettiin suljettuna lippuäänestyksenä Markun huopahatusta.

Kiitos kaikille kommentoijille runsaasta osallistumisesta!

Portugalin kiertomatka - ympyrä sulkeutui

Kahdeksan (8) vuorokautta kestänyt Portugalin kiertomatka on päättynyt.
Matkan järjestäjä oli TEMA-matkat, joka on Finnmatkojen kiertomatkojen järjestäjä. TEMA-matkoilla on aina asiantunteva, suomenkielinen opas mukana. Niin oli ehdottomasti myös nyt, vaikka ensimmäistä kertaa osallistuinkin ko. matkanjärjestäjän matkalle.

Matka alkoi maan pääkaupungista Lissabonista, joka vietimme kaksi (2) ensimmäistä päivää. Näkemistä riittäisi varmasti pidemmäksikin aikaa, mutta toisaalta kaikkea ei voi saada. Lissabonista jäi mieleen hieno maailmannäyttelypuisto ja fadoilta. Sää oli mitä kesäisin, aika ajoin jopa liian tukala.
Lissabonin jälkeen lähdimme varsinaiselle kierrokselle. Ensin Azeitãoon ja sieltä edelleen Alentejon Évoraan, jossa oli kuuma kuin pätsissä. Siinä vaiheessa matkaa jaksoi vielä katsella kaikki kirkot ja kappelit sun muut hengelliset pyhätöt.
Seuraavan etapin mielenkiintoisimpia kohteita olivat Marvão ja Castelo de Vide, molemmat pieniä pittoreskejä vuoristokyliä. Yöpymispaikkamme Tomarin valtavassa luostarissa alkoi kirkollisuus kuohua yli, vaikkakin opas osasi hyvin asiansa ja sai mielenkiinnon säilymään.

Coimbrassa on jotakin ihmeellistä vetovoimaa, vaikkakaan yhden yön pysähdys ei antanut mahdollisuutta tarkempaan tutustumiseen.
Viimeisessä kohteessa eli Portossa meillä oli taas kaksi (2) päivää aikaa. Päällimmäiseksi mieleen jäi portviinitaloon tutustuminen ja hieno jokisuisto. Kiertomatkan viimeinen päivä oli pelkkää kotimatkan odottelua, joka olisi mielestäni voitu käyttää vaikka bussimatkaan Lissaboniin.

Yleisesti ottaen Portugali maana tuli tunnetummaksi kuin koskaan. Minna osasi ja tiesi kaiken ... tai hänellä oli joku täydellinen lähde, josta hän jatkuvalla syötöllä tuotti meille informaatiota. Portugalilla on ollut rikas historia, mielestäni sotaisakin, mutta ennen kaikkea portugalilaiset ovat olleet maailmanvalloittajia.
Portugalissa on edelleen kuningashuone, joka ei tunnetusti ole vallankahvassa kiinni, mutta kuningashuoneen edustajat ovat kysyttyjä esiintyjiä hyväntekeväisyystilaisuuksiin tai muihin kokoontumisajoihin, joihin kaivataan jonkinlaista veturia.

Tällä hetkellä Portugalilla menee taloudellisesti heikohkosti, mutta jotenkin jäi sellainen kuva, että siellä edes yritetään tehdä jotakin taloudellisen tasapainon saavuttamiseksi. Tavallisen portugalilaisen elämä on vedetty äärimmäisen tiukalle.  Keskivertoansio on 7-800 euroa kuukaudessa ja viimeisimpänä esityksenä on ollut esimerkiksi lapsilisien maksamisesta pidättäytyminen. Ruoka Portugalissa on edullista Suomen hintoihin verrattuna, mutta niinhän sen on oltavakin, kun vertaa palkkoja. Jos siellä pitäisi maksaa sama kuin meillä, Portugalissa ei juuri syötäisi!

Oppaamme Minna Keitu on opas isolla O:lla! Todella asiantunteva, huolehtivainen, ystävällinen ja iloinen ihminen. Minna on toiselta ammatiltaan homeopaatti ja hän saikin lääkitä hyönteisten puremia ja polvien kolotusta.
Barraqueiro-firman bussia kuljetti ujonoloinen, ystävällinen nuori herra nimeltä Pedro Palma. Ensiksi ajattelin, että tämähän on varsinainen fittibaldi, mutta turvallisesti ja taitavasti hän ajoi kaiken kaikkiaan. Pedro ei osannut muuta kuin portugalia, joten kommunikointi rajoittui muutamiin portugalinkielisiin tervehdyksiin.

Minna Keitu

Pedro Palma

Portugalin kiertomatkaan liittyvän kommentointiarvonnan palkinnon voitti nimellään kirjoittaneet Ella ja Timo. Toim.huom.! Kyseessä oli suljettu lippuäänestys.
Voittajille lähtee Barcelos-aiheinen keittiöpyyhe. Onnea voittajapariskunnalle!!!

Porto Douro-joen rantamilla Portugalissa

Portugalin kiertomatkan viimeinen varsinainen matkapäivä valkeni sankassa sumussa ja varsin koleana.
Emme matkustaneet enää minnekään kauas pois, vaan meillä oli ohjelmaa aamusta myöhäiseen iltapäivään Porton kaupungissa.
Taas saimme mukaamme paikallisoppaan, joilla ei ole ollut muuta virkaa kuin olla mukana. Minna puhuu ja selostaa, paikallisopas vain hymyilee ystävällisesti vieressä.
Aamunaloitus tapahtui paikallisessa kauppakamarin rakennuksessa (Palacio da Bolsa), joka yllätys, yllätys on alunperin ollut luostari, sittemmin pörssi ja nyt kauppakamarin käytössä. Tosi hieno rakennus, jota ei saanut kuvata sisältä. 

Se oli sitten viimeinen luostari, kirkko tai muu hengellinen kohde, jossa tällä matkalla kävin. Nyt on niin paljon rakennus- tai muuta historiallista sulateltavaa, että oksat pois.

Palacio da Bolsan jälkeen laskeuduimme alas värikkään Ribeiran kaupunginosan rantaan. Parhaalla paikalla Douro-joen rantapenkalla on eläväinen Porton vanhin osa, joka on täynnä mutkaisia portaita, kapeita katuja ja kujia sekä kymmenittäin houkuttelevan näköisiä ravintoloita.

Kuvassa ei näy katutason kuvaa Ribeirasta

Lyhyen kävelykierroksen jälkeen hyppäsimme taas Pedron kyytiin ja siirryimme Vila Nova de Gaian puolelle Ferreiran portviinitaloon maistiaisille. Ensin tietenkin kerrottiin vähän Ferreiran talon historiasta ja yleensä portviinin valmistuksesta, mutta lopuksi pääsimme maistamaan sekä valkoista portia että monimuotoisempaa tawnya.

Portviinin tuotanto on säädelty hyvin tarkkaan ja sen nimikin on suojeltu eli portviini nimitystä saa käyttää vain Douron laaksossa Pohjois-Portugalissa valmistetusta portviinistä.

Viinimaistiaisten jälkeen olikin lounasaika. Lounastimme tosi viehättävässä rantaravintolassa. Herkullisten paikallisten alkupalojen ja lohipääruoan jälkeen eteemme kannettiin ravintolan omistajan äidin reseptillä loihdittua suklaakakkua, joka vei kielen mennessään. Mamma ei kuitenkaan suostu kirjoittamaan reseptiä ylös niin, että sen joku saisi!

Päivän päätteeksi teimme jokiristeilyn Dourolla, jonka jälkeen Pedro toi meidät hotelliin valmistautumaan läksäisillalliselle.