Lahjamatka lunastettavana

Tuomas sai keväällä 2015 yo-lahjaksi matkan johonkin eurooppalaiseen kaupunkiin itse valitsemanaan ajankohtana.

Kesällä 2015 meillä ei ollut mahdollisuutta toteuttaa matkaa, koska Tuomas pukeutui armeijan harmaisiin ja me olimme Markun kanssa Ameriikassa. Heti vuodenvaihteen jälkeen eno muistutti siskonpoikaansa, että lahja olisi syytä käyttää ja kehotti miettimään kohdetta. Hienoisen potkiskelun jälkeen ylioppilas ilmoitti haluavansa Dubrovnikiin! Wautsi, sitten ei muuta kuin menoksi.

Saavuimme Adrianmeren rannalle pitkäperjantaina ja paluulento on toisena pääsiäispäivänä eli meille jäi sopivasti kaksi kokonaista päivää ottaa tuntumaa Unescon suojelukohdekaupunkiin.

Pari päivää on oikein riittävä aika, jos ei lähde Dubrovnikista muualle. 

Lauantaiaamuna ajoimme Lapadin niemellä sijaitsevasta hotellista bussilla vanhan kaupungin Pile-portille ja aloitimme pohjelihaksia haastavan urakan. Dubrovnikia ympäröi korkea muuri, jota pitkin pääsee kiertämään koko vanhan kaupungin. Muurilla on kohtuullisen paljon portaita ylös ja alas ja muutenkin koko kierrokseen menee sellaiset 1,5 tuntia. Vesipullo on hyvä kumppani muurikävelyllä, varsinkin jos on auringonpaistetta.

Maisemat ovat huikeat, ei voi muuta sanoa. 

Lenkkeilyn jälkeen suolenmutkasta kuului murinaa. Siispä päätimme nauttia merellisen lounaan. Kroatiassa on tarjolla tuoretta kalaa, simpukoita, mustekalaa, ostereita yms meren herkkuja.

Tuomaskin söi elämänsä ekat tuoreet osterit.

Lauantain toinen näköalapaikka oli Srd-vuori. Nimeen ei ole kai ollut varaa ostaa yhtään vokaalia, samoin kuin pääsiäinen on kroatiaksi URSKS. Että sillä lailla.

Srd-vuorelle kulkee köysirata, joten sinne ei tarvinnut könytä jalkaisin.

Mielen filminauhalle oli tallentunut siinä määrin turkoosina siintävää merta, punatiilikattoisia rakennuksia ja jylhiä vuoria, että oli aika suunnistaa hotellille ottamaan nokkaunet ennen illallista.

Lauantaina sää oli pilvinen, mutta lämpötilaltaan sopiva portaissa kiipeilyyn. Sunnuntaiaamu valkeni pilvettömänä. Lämpötilakin tuulensuojassa oli hyvän matkaa yli +15 astetta.

Vanha kaupunki oli nähty, joten päätimme nousta laivaan, joka veisi meidät läheiselle Lokrumin saarelle. Onneksemme sattui vielä niin, että Dubrovnikin kaupunki tarjosi tämän päivän laivamatkat ilmaiseksi.

Lokrumin saarella on ollut aikoinaan luostari ja linnoitus, mutta myös kasvitieteellinen puutarha. Meillä ei ollut mitään lukkoonlyötyä suunnitelmaa saarivierailulle, joten löysimme itsemme heti kohta lounaspöydästä. 

Puutarhaa emme löytäneet, mutta muuten kaunista katsottavaa kyllä.

Pikaisen kaupunkivisiitin päätökseksi illastamme tänään Pantarul-nimisessä ravintolassa, joka on osoittautunut todella suosituksi. Yritimme päästä sinne heti tuloiltana - no way - eikä lauantainakaan saanut edes ennakkovarauksena pöytää. Täksi sunnuntai-illaksi saimme pöydän. Katsotaanpa, onko se suosionsa veroinen.

Pääsiäinen Balkanilla

Hei, taas me lennetään!

Tänään pitkäperjantaina lähdemme viettämään pääsiäistä Kroatiaan, tarkemmin sanottuna Dubrovnikiin. Matkassa on parikin neitseellistä piirrettä: menolento on Finnairin tämän sesongin ensimmäinen lento Dubrovnikiin ja 2/3 osalle porukasta kaupunki on uusi tuttavuus.

Miksi pääsiäisenä Dubrovnikiin? Sen takia, että Markun siskon poika Tuomas sai viime keväänä yo-lahjaksi meiltä pitkän viikonloppumatkan (all inclusive) johonkin eurooppalaiseen kaupunkiin. Hän sai itse päättää kohteen ja myös vaikuttaa ajankohtaan. Tuomas valitsi persoonallisen vaihtoehdon. Lontoot, Berliinit, Pariisit sun muut olisivat olleetkin aika simppeleitä ratkaisuja.

Nyt sitten mennään. Lisää neitseellisyyttä matkassa on myös sen myötä, että täytin tälle reissulle ekaa kertaa UM:n sivuilta löytyvän matkustusilmoituksen (www.matkustusilmoitus.fi). Jokainen arvannee, että viimeaikaiset tapahtumat ja luonnonilmiöt huomioiden on hyvä jättää itsestään tieto viranomaisille.

Dubrovnik, italiaksi Ragusa, sijaitsee eteläisessä Kroatiassa Bosnia-Hertsegovinan ympäröimänä erillään muusta Kroatiasta. Kaupunki on pienehkö (43 000 as) ja Kroatian sodan aikana 90-luvun alussa se kärsi pahoja tuhoja, mutta on sittemmin rakennettu uudelleen vastaanottamaan tsiljoonat turistit ympäri maailman.

Dubrovnikin vanhaa kaupunkia ympäröi muuri, jota pitkin voi kävellä ihaillen maisemia, mm. turkoosinvärisenä välkehtivää Adrianmerta. Kroatia on erittäin suosittu matkakohde ja maan edustalla olevat saaret ovat ymmärtääkseni erityisesti purjehtijoiden ja muiden merihenkisten suosiossa.

Sretan Uskrs! Sama italiaksi Buona Pasqua ja suomeksi Hyvää pääsiäistä!

500 000 shillinkiä meni jakoon

Obertauernin loman harvoja postauksia kommentoineiden kesken suoritettu arvonta meinasi mennä takalaittomaksi. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Palkinto on luvatusti spektaakkelimainen eli muhkeat 500 000 Itävallan shillinkiä ja vieläpä Salzburgin kuuluisan pojan Wolfgang Amadeus Mozartin kuvalla höystettynä.

Onni potkaisi Kelleriä, joten postilähetys lähtee kohti Koillismaata. Kelleriä onnisti heti ensiyrittämällä eli kyseessä taitaa olla oikea onnenpoika.

Obertauern

Obertauernin kylä sijaitsee Salzburger Landin osavaltiossa Itävallassa, noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä Salzburgista. Kyläkorkeudeksi ilmoitetaan 1664 m, ja korkeimmat huiput kohoavat yli 2500 metriin, joten happi on aika ajoin kortilla.

Obertauernin kylä on jakautunut kahteen kyläkeskukseen. Parhaiten täällä pääsee liikkumaan paikasta toiseen taksilla, joka maksaa aina 12 euroa, ajoitpa sitten korttelin ja koko kylän läpi. Ja taksi on aina tilataksi. Toinen vaihtoehto on ilmainen postibussi, joka liikennöi kerran tunnissa. Postiauton harva vuoroväli ei oikein palvele hiihtokansaa.

Tämä kylänosa, jossa Team Läskikasa majailee, on pitkulaisen mallinen ja meidän majapaikka Apparthotel Hubertus sijaitsee noin vartin REIPPAAN kävelymatkan päässä kaupoista ja muista huvituksista. Hubertus on todella siisti hotelli, jossa on mm. suomalainen sauna. Palvelu on ensiluokkaista.

Obertauernin pitäisi olla lumivarma paikka. No, tällä viikolla on satanut lunta yhtä päivää lukuunottamatta, mutta on vastavuoroisesti ollut rehellinen vesisadepäiväkin. Kylän yläosissa on lunta, mutta osa rinteistä on silti jäisiä ja laaksoissa on kevätkeli.

Beatles liittyy myös Obertauerniin. Beatlesien Help! -elokuva on filmattu täällä 1965, koska tämä oli ainoita paikkoja, jossa oli kuvausaikaan lunta. Beatles-monumentti on Edelweis-hotellin edustalla, koska liverpoolilaiset majoittuivat ko. hotellissa kuvausajan.

Team Läskikasan päivät ovat noudattaneet seuraavaa peruskaavaa: aamiaiselle työnnymme klo 7.30 jälkeen, vaikka se avautuu oikeasti vasta klo 8.00. 

Muutamana aamuna Juge on keittänyt pannullisen kahvia jo kämpillä ja olemme roudanneet kahvipannun aamiaishuoneeseen. Näin menetellen olemme saaneet kahvia joutuisammin kuin automaatista liruuttamalla.

Aamiaisen ja parin tiimiläisen "istunnon" jälkeen suuntaamme mono- ja suksihuoneeseen ja rinteeseen klo 9.00 (tänään torstaina jo klo 8.30). 

Laskettelua iltapäivään klo 15.30 saakka, aamupäivällä kahvitauko (Team Läskikasa termi sille on wälivesi), puoliltapäivin lounas rinneravintolassa, mahdollinen ip-wälivesi ennen kuin olemme laskeneet after skihin. Obertauern ei ole Tirolissa, joten täällä ei ole perinteistä tirolilaismeininkiä alppihumppapaikkoineen, vaan hyvin diskreettiä jutustelua baarissa.

After skin jälkeen kämpille, pojat saunaan ja tytöt suihkuun ja nääläytymään. Kuuden maissa illalla olemme lähteneet syömään, sen päälle ristiseiskaa iltakymppiin. Sen jälkeen unien sinilintu sipsuttaa ja laulaa unisen laulun...Team Läskikasa vaipuu uneen, itse kukanenkin omanlaiseensa.

Pääosaa näyttelee SÄÄ

Tiedän, että Menomonoissa on käyty kurkistelemassa, että eikö tänne ala ilmaantua minkäänlaista raporttia Obertauernin hiihtoviikoilta. Ei vaan ole ollut juuri mitään raportoitavaa.

Samat vuosien mittaan kerrotut jutut ja vitsit on kerrottu ja naurettu niille itse pää punaisena tai nauratettu muita matkaseuralaisia. Kumma kyllä, ovat hakeutuneet uudelleenkin kuulolle.

YouTravelin oppaana on huumorintajuinen (onneksi) porilainen Tiia Porri tai Piia Torri. Kyllä se tuo eka vaihtoehto on oikein. Tällä viikolla hänellä on täällä noin parikymmentä vierasta, mutta hänen kanssaan laskee vain Taneli, ei-muista-vanha-erkkikään Erkki ja vaimonsa Henna (oik. Helena) ja legendaarinen Team Läsikikasa. Näillä mennään.

Obertauernin viikko on alkanut sään puolesta alavireisesti. Sunnuntaita vasten yöllä oli tullut 10 cm uutta lunta, joka tarkoitti möykkelikköisiä rinteitä. Minä otin perstuntuman alppeihin heti kärtelyssä ja sittenpä koko päivä olikin yhtä tarpomista. Nousi sisu kaulaan. Sunnuntaina oli lisäksi tsiljoona ihmistä liikkeellä.

Maanantaiaamuna satoi silkkaa vettä. Ensimmäinen nousu tehtiin kuomuttomalla tuolihissillä, joten siinä kastuivat vaatteet ja naama tuli pestyä toistamiseen. Ja taas. Ensimmäisessä mäessä päällään. &€/:%}<~%%$!!!!

Nousin vielä toiveikkaana Zehnerkarbahnilla ylös, josko siellä olisi kuivempi keli. Katinkontit. Tuprutti märkää lunta niin, ettei omia käsiään nähnyt. Join kupillisen kahvia ja ajoin kabiinilla takaisin kylään. Lounaan jälkeen Markkukin liittyi viehättävään seuraani.

Illansuussa ennen auringonlaskua hotellimme vastarinteeseen paistoi aurinko ja taivas oli selkeä. Toivottavasti se tietää hyvää tälle päivälle. En ole vielä raottanut verhoja.

Suuntana Salzburger Land, osoitteena Obertauern

Taas on se aika vuodesta, jolloin Team Läskikasa kokoaa itsensä ja lähtee puikkarinteeseen.

Tämänvuotisen reissun kohdemaa on Itävalta, itse asiassa useamman vuoden jälkeen. Lennähdämme Salzburgiin, josta kohteeseen eli Obertauerniin on noin puolentoista tunnin bussimatka.

Nettifaktan perusteella Obertauernin hiihtoalue sijaitsee kahden kunnan alueella (Pongau ja Longau - kuinka kekseliästä!). Kuntien raja kulkee Radstädter Tauern Passilla, siis korkealla vuorilla.

Obertauernin maisemat ovat tulleet tunnetuksi myös vuonna 1966 filmatusta Beatlesin Help! -elokuvasta. Paikka oli tarinan mukaan valittu sen vuoksi, että se oli ainoa paikka, jossa oli lunta filmausaikaan.

Nyt ei muuta kuin pakkauspuuhiin.

Jokainen kommentoija, joka jättää tunnistettavan jäljen blogikirjoituksiin aikavälillä 24.1. - 7.2., osallistuu taas arvontaan, jonka pääpalkintona on jotakin spektaakkelimaista!

Obertauernin hiihtoloman harvoja postauksia kommentoineiden kesken suoritettu arvonta meni vähän yliajalle, mutta suoritettiin kuitenkin. 

500 000 shillinkiä lähtee postin mukana Kellerille, joka kommentoi ensimmäistä kertaa ja heti onni potkaisi. Onnittelut Koillismaalle!

Loma Toscanassa numero tre: i biglietti e la cucina italiana

Lomaamme Toscanassa on nyt juuri kutakuinkin puoli vuotta, joten suunnitelmallisen luonteeni mukaisesti valmistelevia toimenpiteitä on ihan pakko tehdä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Sitä en kuitenkaan toivo, että puolet lomasta kuittautuu hyvällä suunnittelulla. No way.

Talohan on vuokrattu ja varausmaksu maksettu. Karttakin on ostettu ja sitä taannoin taas tutkittu. Talomme lähimaastossa on toinen toistaan mielenkiintoisempia toskanalaisia kukkulakaupunkeja ja vähän isompiakin mestoja, mutta ehtiikö kaikissa käymään, se jää nähtäväksi.

Viimeisimmät valmistelutoimenpiteet liittyvät matkantekoon ja vähän myös paikan päällä oloon.

Lähdemme Suomesta keskiviikkona 13.7. Valitsimme reitin Turusta Tukholmaan sen takia, että paatti on perillä aamutuimaan (6.30 lokal tid), jonka takia matkamme joutuu vähintään kolme tuntia kauemmas Saksassa. Jonnekin Hampurin, Hannoverin tienoille, kenties jopa kuuluisiin Kasselin mäkiin saakka.

Turusta Tukholmaan -reitille valitsimme kaiken lisäksi paalupaikan, jonka pitäisi taata meille ykkös- tai kakkosruutu heti keulavisiirin takana. Hanaa!

Paluumatkallakin on kiire, mutta eri syistä. Työ kutsuu Markkua jo torstaiaamuna 18.8., joten ennakkosuunnitelmamme parista extrapäivästä Sveitsissä typistyvät kahteen yöhön ja yhteen päivään tai vaihtoehtoisesti yhteen yöhön Sveitsissä ja toiseen jossakin Saksan puolella. Joka tapauksessa kaasupoljinta on painettava tiukasti ja väsymättä, jotta ehdimme Tukholmaan tiistai-illaksi. Sieltä tulemme suoraan Helsinkiin. 

Tästä se muotoutuu vähitellen.

Paikan päällä oloa ajatellen olen tietenkin miettinyt, että miten pysymme siellä hengissä. Toki ihan kotoisia eväitä voi valmistaa sielläkin, mutta olisihan se lähes irvikuva, jos Toscanassa vääntäisi poronkäristystä ja pottumuusia tai keittäisi hernekeittoa. Ravintolassakin voi ruokailla, mutta siitä menee tenho, jos joka päivä istuu valmiiseen pöytään. Sellainen valinta vaikuttaa budjettiinkin!

Pitsaa, pastaa, risottoa, tuoreita vihanneksia, hedelmiä, leipää, antipastoja, pannacottaa, tiramisua ja ties mitä. Olen poiminut talteen italialaisten ruokien ohjeita. Niitä, joita olen itse tehnyt tai jotka ovat kuvauksen perusteella "miun maun mukkaa". Mitä ei osata, loput sävelletään. Tässä kohtaa rakas sisareni nauraa itsensä tärviölle. Minäkö muka improvisoin ruuanlaitossa!!! Jää nähtäväksi.

Bongasin netissä australialaiskokkien Stephanie Alexanderin ja Maggie Beerin kirjan "Toscanalainen keittiö", joka ei valitettavasti ollut ostettavissa verkosta eikä liioin ollut kirjakauppojemme valikoimissakaan. Jätin ilmoituksen www.tori.fi - sivuille ja ehkä noin vartin kuluttua ilmoituksen jättämisen jälkeen espoolainen nainen tarjosi kirjaa minulle kympillä. Kiinni veti.

Kävin hakemassa kirjan paikan päältä Ruukinrannasta ja ensimmäisellä selauksella löysin sieltä muutaman toteutettavan ruuan tai leipomuksen.

Alexanderia ja Beeriä mukaellen "Se oli erikoislaatuinen kokemus ja ikimuistoinen seikkailu - ei vain siksi, että valmistimme joka päivä yhdessä ihanaa ruokaa, jonka melkein aina nautimme ulkona säteilevässä auringonpaisteessa, vaan myös siksi, että Toscana on ihmeen kaunis."

Näillä eväillä etenemme. 

Loma Toscanassa -projektiin liittyviä ruoka-, juoma- ja muita kokemuksia voit huoletta käydä tsekkaamassa myös www.hyvaaruokahalua.blogspot.com. Toscanaan liittyvät tekstit löytyvät tunnisteen "La cucina italiana" alta.

Alla prossima volta!