perjantai 12. lokakuuta 2012

Coimbra

Coimbra on historiallinen, mutta vireä kaupunki. Vireys perustuu paljolti sille, että siellä sijaitsee Portugalin vanhin yliopisto, jonka opiskelijat elävöittävät ja ehkä nuorentavatkin kaupunkikuvaa.
Coimbran historiallista puolta vahvistaa se, että se on ollut Portugalin pääkaupunki ennen Lissabonia.

Varsinainen Coimbran opastettu osuus sijoittui perjantaiaamulle, joten torstaina saavuttuamme saimme omaa aikaa ja siten myös omatoimisesti etsiä mieleisemme lounaspaikan. Toki Minna viittoili, että mistä päin kannattaa edes lähteä etsimään ruokapaikkoja.

Viikon ohjelma on ollut sen verran kiivastahtinen, että vapaa-aika tuntui ruhtinaalliselle. Lyhyen kaupungilla tassuttelun jälkeen palasin majapaikkaan, jonka aulabaarissa istuimme pienellä porukalla ja kertasimme päivien tapahtumia.

Yliopiston pääsisäänkäynti
Perjantaiaamu alkoi tutustumisella Coimbran yliopistoon. Kaikkiin historiallisiin kohteisiin on matkan aikana tarvittu paikallinen opas, joka oli tällä kertaa Paolo-niminen herra. Hän kuulemma opettaa yliopistolla arkeologiaa ja historiaa, mutta toimii myös oppaana.
Yliopiston sisätiloissa ei saanut kuvata, mutta täytyy sanoa, että hulppeaa oli. No, miksikäs ei olisi, koska päärakennus on ennen muinoin ollut kuninkaanlinna!!!
Yliopistolta laskeuduimme vanhan kaupungin kapeita katuja ja poikkesimme matkalla kuuntelemaan  Coimbran fadoa, jota saa esittää vain yliopistossa opiskelevat/opiskelleet miehet! Komeaa kuultavaa.

Coimbraa sanotaan rakastavaisten kaupungiksi, jonka historiaan liittyy dramaattinen Pedron ja Inêksen rakkaustarina. Myös ikivihreässä "Portugalin huhtikuu" -laulussa hehkutetaan Coimbran sulokkuutta:
"Kun saapuu huhtikuu
ja kukkiin peittää maan,
on kauneimmillaan Coimbra.
Ken sinne seisahtuu
hän pois ei kaipaakaan,
on Portugalin huhtikuu

Coimbra unelmoi,sen kattoin yllä soi
tää sävel joka mulle kevään rintaan toi.
Näin kanssa ystäväin Coimbran 
lumoon jäin ja Portugalin huhtikuun.

Jo nukkuessa maan
taas neito huoneessaan
saa kuulla serenadin kuuman.
Tuo neito ruususuu
myös tuntee kevään huuman,
on Portugalin huhtikuu

Coimbra unelmoi...

On ilma kuulakkain
kuin musiikkia vain,
niin täynnä lempeyttä lauhaa.
Pois kiire unhoittuu,
on aurinkoa, rauhaa,
on Portugalin huhtikuu.

Coimbra unelmoi...

Sees ilta ennättäy,
nyt virran rantaan käyn,
kaks varjoa jo liittyy yhteen.
Ja alta kastanjain
ne katsoo rakastain,
on Portugalin huhtikuu

Coimbra unelmoi..."


Enkä voi kyllä väittääkään, etteikö Coimbra olisi suitsutuksen arvoinen. Kaupungin halki virtaava Mondego-joki antaa sille oman viehättävän leimansa.


4 kommenttia:

Aili Inkeli kirjoitti...

Sulla on todellakin ollut kirkkojen ja historian kyllästämä loma!! Mahdatko ensi kesänä lähteäkään seurakseni kotoiseen Temppeliaukion kirkkoon??

Helna kirjoitti...

Aili Inkeli! Toki lähden. Uskon, että tämän rautaisannoksen vaikutus ehtii siihen mennessä jo heikentyä, että tarvitsen uuden kirkollishistoriallisen pläjäyksen.

Ella ja Timo kirjoitti...

Hienoja paikkoja todellakin. Osasit vielä nuo laulun sanat vai oliko joku laulukirja mukana. Täällä on harmaata ja sateista kuten syksyllä yleensä, mutta eipä voi lähteä lenkille, kun jalassa on geissan-tossu. Toivottavasti ei iske flunssa kun vaihtuu lämpötila kotimaassa.

Unknown kirjoitti...

Miksi lauluissa ei kerrota mikä on kappaleen rytmi?