Torstaiaamun sää oli pilvinen ja juuri lähtöhetkellä taivas antoi vettä oikein isän kädestä, mutta kuin taikaiskusta sade loppui juuri kun pääsimme luostarin porteille.
Minna-oppaamme on lukenut läksynsä huolellisesti. Hän tietää kaikki temppeliherrojen metkut ja historian ja osaa kertoa ne perusteellisesti, mutta mielenkiintoisesti.
Temppeliherrojen ritarikuntaa on kutsuttu jonnekin 1300-luvulle saakka sillä nimellä, jonka jälkeen nimi on muutettui Kristuksen veljeskunnaksi. Kyseessä on luostari, johon ei ole päässyt kuka vaan, vaan munkkikokelaiden on pitänyt kilvoitella ikäänkuin sisäänpääsykokeissa. Toisaalta ihmetyttää miksi pääsystä on kilvoiteltu, koska elämä luostarissa on ollut tiukasti säädettyä.
Temppeliherrat ovat olleet senaikaiselle kuningashuoneelle suuri tulonlähde, joka tarkoittaa sitä, että kruunu on suojellut heitä. Luostarin tuloista kolmannes on jossakin vaiheessa tuloutettu kruunulle.
Itse rakennuskompleksi sinänsä on todella vaikuttava, vaikkakin alan olla aika täynnä kirkkoja ja raunioita. Minnan mukaan Tomarin Convento de Cristo on arkkitehtoorisesti ja rakennustaiteellisesti Portugalin merkittävin kokonaisuus. Se on myös UNESCON maailmanperintökohde.
Tomarin jälkeen ennen Coimbraa pysähdyimme Conímbrigan roomalaiskaupungin raunioilla. Sanon vaan, että joka paikkaan ne roomalaiset ovat ehtineet.
2 kommenttia:
Hulluja nuo roomalaiset. Persetti.
Vaikuttavannäköinen luostari. Ne temppeliherrat ovat olleet kyllä aika mysteerisiä herroja. Liekö tehneet pahojansakin kruunun piikkiin?
Lähetä kommentti