Tomar ja Conímbriga

Tomarin merkittävin nähtävyys on Convento de Criston luostari, joka sijaitsee kaupungin keskeisimmallä paikalla kukkulan laella.
Torstaiaamun sää oli pilvinen ja juuri lähtöhetkellä taivas antoi vettä oikein isän kädestä, mutta kuin taikaiskusta sade loppui juuri kun pääsimme luostarin porteille.

Minna-oppaamme on lukenut läksynsä huolellisesti. Hän tietää kaikki temppeliherrojen metkut ja historian ja osaa kertoa ne perusteellisesti, mutta mielenkiintoisesti.
Temppeliherrojen ritarikuntaa on kutsuttu jonnekin 1300-luvulle saakka sillä nimellä, jonka jälkeen nimi on muutettui Kristuksen veljeskunnaksi. Kyseessä on luostari, johon ei ole päässyt kuka vaan, vaan munkkikokelaiden on pitänyt kilvoitella ikäänkuin sisäänpääsykokeissa. Toisaalta ihmetyttää miksi pääsystä on kilvoiteltu, koska elämä luostarissa on ollut tiukasti säädettyä.
Temppeliherrat ovat olleet senaikaiselle kuningashuoneelle suuri tulonlähde, joka tarkoittaa sitä, että kruunu on suojellut heitä. Luostarin tuloista kolmannes on jossakin vaiheessa tuloutettu kruunulle.

Itse rakennuskompleksi sinänsä on todella vaikuttava, vaikkakin alan olla aika täynnä kirkkoja ja raunioita. Minnan mukaan Tomarin Convento de Cristo on arkkitehtoorisesti ja rakennustaiteellisesti Portugalin merkittävin kokonaisuus. Se on myös UNESCON maailmanperintökohde.

Tomarin jälkeen ennen Coimbraa pysähdyimme Conímbrigan roomalaiskaupungin raunioilla. Sanon vaan, että joka paikkaan ne roomalaiset ovat ehtineet.

Marvão ja Castelo de Vide

Matkan neljäs päivä alkoi Évorasta klo 9.00. Olimme kaikki kuuliaisesti paikalla silloin, kun Minna oli vaatinut. Lähdimme koilliseen kohti Espanjan rajaa ja ajoimme perinteisten alentejolaisten maisemien kautta ensin Estremoziin ja sieltä edelleen Serra de Marvãon vuoristoon.

Ennen Estremozia kuljettajamme Pedro Palma (ensimmäisen päivän jälkeen senhor Rui muuttui käheä-ääniseksi senhor Pedroksi!) pysähtyi tienvarteen niin, että saimme käydä toteamassa autenttisesti kuoritun korkkitammipuun.

Estremoz on pikkukaupunki marmorilouhinta-alueella. Kävimme sekä marmorikaivoksen reunalla kurkkimassa syvyyteen että viereisellä hautausmaalla katsastamassa marmorikaivoksen lopputuotoksia (=hautakiviä).

862 metrin korkeudessa sijaitsee Marvãon pieni linnoitettu kaupunki, josta on vain 20 kilometrin matka Espanjan rajalle.
Marvãossa uhkasin korkean paikan kammoani ja kävelin linnoituksen muurilla, jossa VAIN toisella puolella on muuri eikä toisella puolella ole edes kaidetta! Paikka paikoin muuri ei ollut järin leveä!

Marvãosta siirrymme lounaalle läheiseen Castelo de Viden viehättävään, sanoisinko pittoreskiin kaupunkiin. Lounaan jälkeen kävelimme jyrkkiä katuja Portugalin vanhimpaan säilyneeseen juutalaiseen synagogaan.

Tällä reissulla on kyllä saanut aimoannoksen kirkoista, joten skippasin jo Castelo de Viden katedraalin katsomisen.

Kello oli jo melkein 17.30, kun saavuimme seuraavaan yöpymispaikkaan eli Tomariin, joka on temppeliherrojen paikka. Minna lupasi kertoa meille temppeliherroista huomenna, mutta antoi vinkin, että johonkin herrojen salaseuroihin asia viittaa!!!

Azeitão ja Évora

Pari päivää Lissabonissa jäi taakse ja seurueemme suuntasi kohti uusia seikkailuja. Olin niin toivonut, että ajamme hienoa Vasco da Gaman siltaa Tejo-joen toiselle puolelle, mutta emmepä me menneetkään sitä reittiä.
Suuntana oli Azeitão (Vila Noguera de Azeitão) lähellä Setúbalin satamakaupunkia ja sinne mennessä ajetaankin toista hulppeaa siltaa (Ponte 25 de Abril) pitkin. Okei, sopi sekin minulle.

Azeitãossa tutustuimme José Maria da Fonsecan viinitaloon, jonka ehkä tunnetuin viini on nimeltään Periquita, mutta toki muitakin merkkejä kuuluu valikoimaan.
Itse en ole perehtynyt portugalaisten viinien valikoimaan Alkossa, mutta kyllä niitä kuulemma saa. Matkaseurassa oleva Siru kehuu "kukkaruukku"viiniä. Punaviinipullon etiketissä on kukkaruukun kuva ja pullo maksaa alle seitsemän euroa.

Viininmaistajaisten jälkeen bussin keula suunnattiin Alentejoon ja tarkemmin Évoraan, jota ympäröi miltei kokonaisuudessaan ehjänä säilynyt muuri. Vanha kaupunki on laajalti UNESCON maailmanperintökohdetta.

Tutustuimme niin yliopistoon kuin katedraaliinkin (Sé) ja iltapäivällä vielä Luukappeliinkin (Capela dos Ossos), joka ei ollut minun makuuni. Luukappelissa seinät ja pylväät on peitetty kauttaaltaan siististi asetelluilla sääri- ja reisiluilla, selkänikamilla ja pääkalloilla. Sopii vaan kuvitella, mistä materiaali on kotoisin!
Makaaberia tunnelmaa on omiaan lisäämään oven päällysteksti: " Me täällä olevat odotamme sinun luitasi!"

Yliopisto on Lissabonin yliopiston alainen etäpiste, jossa voi opiskella hyvin monia aineita (kirjallisuutta, it-alaa, historiaa, sosiaaliaineita yms).

Yliopiston sisäpiha

Sén pääsisäänkäynti

Katedraali on hyvin vaikuttava, mutta toisaalta kirkot on kirkkoja ja onhan noita nähty vaikuttavampiakin. Oikeasti ainoa huippuhieno asia siihen liittyi: siellä oli viileää ja siellä sai istua!

Kaupungin keskustassa on todella paljon ikivanhoja hienoja rakennuksia, joista yksi oli mielestäni kuitenkin ylitse muiden: roomalaisen temppelin rauniot (Templo Romano), jotka on nimetty Diana-temppeliksi.

Alentejo on kuuluisa siitä, että täällä on yleensä muuta maata lämpimämpää ja tänään se piti paikkansa. Lämpömittari näytti iltapäivällä +31 astetta, joten varjopaikat olivat hyvin suosittuja eivätkä jalatkaan panneet pahakseen, vaikka välillä istuttiin aloilleen.

Alentejo on myös Portugalin vilja-aitta ja muutenkin maatalouden keskus. Alueella on paljon isoja maatiloja ja viiniviljelmiä, mutta myös korkkitammimetsiä.
Portugali on edelleen maailman suurin korkintuottaja ja Alentejossa on laajat alat korkkitammistoja.

Lissabon omin päin

Maanantaiaamun alkajaisiksi kävin ostamassa vuorokausilipun julkisiin kulkuvälineisiin (bussi, metro, raitiovaunu, köysivetoinen rinnevaunu) ja lähdin kävelemään!!! Ostotoimenpide tehtiin pitkän tähtäimen suunnitelmalla :)

Eilisen läpileikkauskierroksen perusteella suunnistin kohti Avenida da Liberdadea, leveää plataanipuiden reunustamaa puistokatua, joka johtaa Markiisi Pombalin aukiolle. Av. da Liberdaden reunoilla kulkevat jalkakäytävät on päällystetty musta-valkoisilla kiveyksillä, jotka on alunperin teetetty rangaistusvangeilla. Jos tänä päivänä täytyy avata jalkakäytävä vaikkapa putkiremonttia varten, kiveykset kuvioineen laitetaan samanlaisina takaisin paitsi ettei sitä tee enää nykyään vangit!

Aamukymmeneltä lämpötila oli jo yli 20C, joten pienikin vastainen osuus sai hien pintaan! Yritin kulkea kadun varjoisella puolella.

Pombalin markiisi, oikealta nimeltään Sebastio José de Carvalho e Melo, oli merkittävä portugalilainen valtiomies. Jopa siinä määrin merkittävä, että silloisen kuninkaan sanottiin olleen pelkkä marionetti ja Pombalin markiisi hallitsi. Korkean pylvään päähän on markiisi itsensä raijannut!

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Niin menin minäkin. Kiersin Eduardo VII:n puiston, ihailin maisemia ja kuivattelin hikeä. Onneksi palatessa oli alamäki.

Kun palasin takaisin liki lähtöpisteeseeni eli Praca dos Restauradoresille, käännyin oikealle ja nousin köysivetoiseen rinnevaunuun, Elevador da Glória. Nyt käytin ensimmäisen kerran aamulla hankkimaani piljettiä.

Graffiteilla sotkettu Elevador da Glória

Rinnevaunu vei minut Baixasta Bairro Altoon eli yläkaupunkiin. Olin ollut tähän mennessä jalkeilla yli 1½ tuntia, joten taukotuoli olisi ollut kova sana. Opas kertoi, että Lissabonin ehdottomasti paras olutravintola on Cervejaria Trindade Rua Nova da Trindade -kadulla. Ehkä se on hyvä, mutta minä en päässyt kokeilemaan muuta kuin sen vessaa! Ravintolan ovi oli auki, joku naisihminen näytti kattavan pöytiä, oluthanojen päällä oli talouskelmua ja sisäpihalla kokin näköinen heepo veti körssiä. Kävin vessassa ja marssin takaisin kadulle. Että se siitä oluesta.

Iltapäiväksi päätin lähteä Parque das Naciõnes -alueelle, joka on pystytetty vuoden 1998 maailmannäyttelyä varten. Matkustin sinne metrolla. Lissabonin metrossa on neljä (4) eri linjaa, jotka on merkitty eri väreillä. Nousin Rossio-aukiolta vihreän linjan (linha verde) metroon ja ajoin Alameda-asemalle. Siellä vaihdoin punaiseen linjaan (linha vermelha) , jolla pääsin Oriente-asemalle, joka sijaitsee Parque das Naciõnesin edessä. 
Kylläpäs oli hieno expo-alue. Aivan mielettömiä rakennelmia upealla paikalla aivan Tejo-joen rannalla. Sieltä kulmilta lähtee myös Ponte Vasco da Gama, Euroopan pisin silta (yli 16 km). Silta avattiin myös silloin maailmannäyttelyn aikoihin.
Täälläkin kuljin onneni ohitse: huomasin pari kunnollista olutravintolaa vasta sitten, kun olin jo huoahtanut yhden pihviravintolan terassilla ja juonut tuopposen. 

Näyttää ihan Jätkänkynttilälle, mutta ei ole se, vaan Ponte Vasco da Gama

Hintatasosta on sanottava, että kyllä on Portugalissa halpaa, ja jopa täällä Lissabonissa. Kuinka halpaa se sitten onkaan, kun lähdemme maaseudulle.
Olutuoppi maksaa max 2,50 euroa ja 37,5 cl viiniä 8 euroa! Risotto maksoi eilen illalla 12 euroa.

Tänä iltana on ohjelmassa fado-illallinen, josta kerron seuraavassa päivityksessä.

Lissabon opastettuna

Lento Lissaboniin lähti Helsingistä ennen kuin mikään kukko oli ehtinyt kiekaista. On todella uuvuttavaa raahautua kentälle aamuyön tunteina, odottaa koneen lähtöä ja sitten elää toivossa, että Nukku-Matti tulisi ja heittäisi unihiekkaa koko viiden tunnin lennon ajaksi.
Tällä kertaa unimaakarin maansiirtoauto olisi saanut tuoda vaikka minkälaisen sorakuorman, niin eipä olisi silti tullut unta.
Käytävän toiselle puolelle asettui herrahenkilö, joka aloitti KOVAÄÄNISEN puheenpapatuksen  vieressään istuneelle pariskunnalle heti, kun hän iski takamuksensa penkkiin ja sitä kesti taoutta tänne Iberian niemimaan viimeisimpään kolkkaan saakka. Puheterrorismin uhriksi joutunut pariskunta tyytyi lähinnä kuuntelemaan, mutta ei ollut minussakaan miestä sanomaan sille pasuunalle, että olepa vähän aikaa hiljaa.

Perillä Lissabonissa meitä odotti helle ja mukavanoloinen opas Minna Keitu. Toimme matkapakaasit hotellille, mutta emme ymmärrettävästi saaneet huoneita, joten lähdimme hetimiten kaupunkikierrokselle.
Ensin tutustuimme Lissabonin vanhimpaan osaan eli Alfamaan. Tunnelmallisessa keskiaikaisessa kaupunginosassa on kapeita katuja ja historiallisia rakennuksia.



Alfaman jälkeen Minna halusi näyttää meille keskusta-alueen tärkeimpiä nähtävyyksiä, joihin voisimme maanantaina omatoimisesti tutustua. Pää oli ihan pyörällä edestakaisesta ajelusta ja toinen toistaan seuraavista aukioista ja patsaista ja kirkoista!
Lentomatkalla nautitun munakkaan palasen jälkeen oli jo lounaan paikka. Suuntasimme Tejo-joen rantaan Cais do Sodreen.
Tähän matkaan kuuluu päivittäin vaihtelevasti aamiaiset, lounaat ja päivälliset. Tänään kuului kolmen ruokalajin lounas juomineen.

Iltapäiväksi kuljettajamme Señor Rui sompaili bussin merenkulkijoiden kaupunginosaan eli Bèlemiin. Siellä tutustuimme häikäisevään Hieronymuksen luostariin, jonka manuelistisella tyylillä kruusaillut yksityiskohdat ovat uskomattomia.

Mosteiro dos Jerónimoksesta lähdimme palaamaan kohti majapaikkaa, mutta poikkesimme matkalla  löytöretkeilijöiden monumentilla, joka sijaitsee itseoikeutetusti Tejon rannalla.

Patsaan keulimmaisena seisoo Henrik Purjehtija

Hotellille palattuamme saimme viimeinkin huoneet, joskin matkalaukkujen tuleminen kesti ja kesti. Kumma tapa, etteivät anna itse kuljettaa matka-askia huoneeseen, vaan haluavat itse roudata ne tänne. Sen verran väsyttää, että meinasin nostaa Luisin, tai mikä Rafael lie ollut, seinälle, kun vihdoin viimein toi laukkuni!

Pannukakkumaailman reunalla

 

Mies on ollut koko syyskuun reissun päällä; milloin itse opissa, milloin vastakkaisessa roolissa kateederilla. Yhtenä viikonloppuna oli kaiken kukkuraksi vielä kahvakuulakisatkin, joten varsinainen asuntosäästökuukausi hänellä!

Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin.

Yritin myydä miehelle pikkulomasta syntymäpäiväni tienooseen eli lokakuun alkuun, mutta kovin tuntui nihkeälle. Kun pitäisi kuulemma tehdä töitäkin. Niinpä, syyskuuhan kuluukin alle 10 tienestipäivällä.

 

Minun syksyyni lyhyt breikki on enemmän kuin tervetullut. Kesäloman jälkeen oli vain viikon verran seesteistä ja sitten se alkoi: täysi myllytys ja rummutus joka puolelta. Tuntui, että kaikki projektit ja keskeneräiset työt pitää olla valmiina sillä samalla siunaamalla plus tsiljoona muuta rautaa kuumana. Pakko päästä tuulettumaan.

Lokakuun alku on juuri sopiva tauon paikka kesän ja talven välissä. Vietin lokakuussa 2010 pitkän viikonlopun yksin Dublinissa. Se oli oikein mukava matka. Mielestäni yksin matkustaminen on omaa laatuaikaa! Saa tehdä juuri niinkuin parhaaksi näkee tai kokee. Tosin samaan hengenvetoon on todettava ja myönnettävä, että Markun kanssa matkustaminen se vasta hauskaa onkin!!!

 

En siis saanut miehestä matkaseuraa, mutta edelliseen selontekoon viitaten varasin itselleni viikon mittaisen kiertomatkan Atlantin rantavaltioon. Matkan onnistuminen oli tosin vaakalaudalla. Alunperin halusin lähteä matkalle 30.9., mutta siihen ei tullut tarpeeksi osallistujia, joten minulle tarjottiin vaihtoehtona 7.10. lähtevää matkaa.

Tartuin tarjoukseen sillä ehdolla, että saan yhden hengen huoneen niinkuin aikaisemmallekin matkalle olin varannut. En suostunut ns. naispaikkaan eli esimerkiksi jonkun dieselveturikuorsaajan kaveriksi. Matkanjärjestäjä varmisti kaikista viidestä (5) kohteesta yhden hengen huoneiden tilanteen ja vahvisti matkan onnistumisen minulle heinäkuun lopussa.

Mutta ennen kuin lähden matkalle, julistan kommentointikisan avatuksi. Tästä julkaisusta lähtien matkan yhteenvetoon saakka (15.10.) sinulla on mahdollisuus osallistua pienen matkalahjan arvontaan.

Arvontaan osallistuminen vaatii ainoastaan tähän arvuutteluun vastaamista tai myöhemmin matkan aikana julkaistavien tekstien kommentointia OMALLA NIMELLÄ tai TUNNISTETTAVALLA NIMIMERKILLÄ.

Olen siis matkaamassa Atlantin rannalle, mutta mikä se maa onkaan? Arvuuttele ja osallistu!

Tässä vihjeitä:

5 pisteen vihje: maan pääkaupunki sijaitsee Tejo-joen suulla  ja sen kuuluisia kaupunginosia ovat mm. Alfama, Baixa, Bairro Alto ja Belém

4 pisteen vihje: maan siirtomaaimperiumi oli Euroopan vanhin ja pitkäikäisin ja se päättyi Macaon luovutukseen Kiinalle vuonna 1999

3 pisteen vihje: maa on maailman suurin korkin tuottaja ja maan kuuluisimpia vientituotteita on portviini

2 pisteen vihje: mantereen lisäksi maahan kuuluu myös Madeiran ja Azorien saaristot

1 pisteen vihje: maan virallinen kieli on myös Etelä-Amerikan suurimman valtion virallinen kieli

0 pisteen vihje: maan ainoa rajanaapuri on Espanja

Toivon runsaasti kommentteja ja toivotan kaikille kommentoijille onnea arvonnassa!

Arvonta suoritettiin suljettuna lippuäänestyksenä maanantaina 15.10. ja Rouva Fortuna nosti Ella ja Timo -nimellä kommentoineiden lappusen. Onnea!!!

Palkinnoksi Ellalle ja Timolle lähtee Barcelos kukko-aiheinen keittiöpyyhe.

Barcelos-kukko

Porvoo

Olemme käyneet kuluneena kesänä kahteen otteeseen Porvoossa. Molemmat kerrat vieläpä parin viikon sisällä.
Ensimmäisen kerran olimme Porvoossa puolipilvisenä arkipäivänä (tiistai), jolloin seuranamme oli Airi Kempeleestä. Vieraamme on asunut aikanaan vuosikausia Helsingissä, josta huolimatta Porvoo oli hänelle uusi tuttavuus. Matkailu avartaa!
Käyskentelimme normireitit kirkonmäellä ja vanhassa kaupungissa sekä lopuksi nautimme Café Fannyssa kahvit ja suolapalaa.
Arkipäivänä vanha Porvookin oli hiljainen.

Toisella kerralla mukanamme oli sveitsiläisiä vieraita eli kirjeenvaihtokaverini Verena, hänen miehensä Roland sekä heidän 16-vuotias Aline-tytär.
Tällä reissulla Suomen suvi näytti parhaat puolensa: aurinko paistoi ja paahtoi. Vanhan Porvoon kapeat kadut kuhisivat turisteja. Jokirannan ravintoloissa ja muissakin virkistäytymispaikoissa riitti asiakkaita.
Tutustuminen noudatti nytkin peruskaavaa sillä lisäyksellä, että shoppailimme Brunbergin myymälässä ja osallistuimme häähumuun kirkon edustalla eli seurasimme sivustalta uunituoreen avioparin poistumista vihkimistilaisuudesta.

Tälläkin kerralla istuimme Café Fannyn aurinkoisella terassilla nauttimassa virvokkeita. Hauska yhteensattuma oli se, että viereisessä pöydässä istui myös schweizerdeutschea puhunut pariskunta!

Korjattu kirjoitusvirhe! (Porvoon tuomiokirkon ovella)

Raatihuoneen torni

Porvoo on Suomen toiseksi vanhin kaupunki (perustettu 1300-luvulla) ja se sijaitsee 50 km Helsingistä itään.
Tällä hetkellä Porvoossa on noin 49000 asukasta, joista kolmannes on ruotsinkielisiä.
Pittoreski päivämatkakohde.