Lauantaina 28.4.2012 Prahassa on mitattu korkein lämpötila huhtikuussa 212 vuoteen!!! Eli ei ollut lainkaan turhaa jupinaa se, että täällähän on kuuma!
Eikä sunnuntainakaan ollut yhtään sen viileämpää. Jo aamulla klo 10.30, kun starttasimme päivän nähtävyyskierroksellemme, hotellin ulkomittari näytti +22C.
Kaarsimme hotelliltamme kohti Prahan eteläisiä osia. Ensin Vltavan rantaan ihailemaan maisemia ja vaikkapa Frank Gehryn suunnittelemaa Tancicí dumia eli tanssivaa taloa. Opaskirjassa sanotaan, että sulavalinjainen lasi- ja betonitorni Ginger lepää pystyssä seisovan tornin eli Fredin käsivarsilla ikään kuin ne olisivat tanssin pyörteissä.
Tanssivalta talolta käännyimme kohti Kaarlenaukiota (Karlovo namesti), joka osoittautui "vain" puistoksi. Tässä vaiheesa alkoi jo suuta kuivastaa ja löysimme kuin löysimmekin pivnicen, josta saimme tuopposen olutta á 45 korunaa eli noin 1,60 euroa. Eihän ole ihme, että tsekit juovat maailmassa eniten olutta. Ja miksipä eivät joisi, koska tsekkiolut on hyvää.
Päiväretkemme pääkohde oli Vysehrad, jonne on rakennettu linna jo ammoisina aikoina ja sittemmin sikäläiselle hautausmaalle on haudattu tunnettuja tsekkejä kuten esimerkiksi säveltäjä Antonín Dvorák. Yrityksistä huolimatta ei löydetty hautaa.
Vysehradin porttikäytävän pielessä on kenties Böömin vanhin kirkko eli Pyhän Martinin pyörökirkko (Rotunda sv. Martina).
Paluumatkalla ajoimme metrolla Vysehradista ensin Muzeum-pysäkille ja siitä toisell linjalla Mustekille. Prahan metro on nopea ja toimiva, mutta kovasti varoitellaan taskuvarkaista. Toki niitä on varmasti kaikkialla kansoitetuissa kohteissa ja myös metrossa. Meille suurin ongelma oli ostaa lippu. Automaatti toimi vain kolikoilla, joita meillä ei ollut atlan kopeekkaa. Ei auttanut muuta kuin ostaa ravintolasta vesipullo ja pyytää vaihtorahat kolikkoina. Kioskin daami ei myynyt edes vesipulloa, koska meillä oli liian suuri seteli (200 CZK = 8 euroa)!
Hikiset tunnelmat ovat jatkuneet. Paidanselkämykset ovat märkänä, niskat kärtsänneet ja uupumus iskee muutaman tunnin käppäilyn jälkeen. Pienten ettosten jälkeen menemme Antin synttäri-illalliselle hotellin viereiseen intialaiseen ravintolaan. Sitä ennen käymme viereisessä "Danan baarissa", joka on tosi paikallisten kuppila, mutta jälleen kerran mainostettava hyvää kielitaitoa, ystävällistä palveluasennetta ja sikamaisen halpaa hintaa.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Aurinkoinen Praha
Pahoittelen, etta päivitys tulee pitkällä viiveellä. En päässyt omalla koneella päivittämään blogia kuin vasta lauantaina. Teknisiä ongelmia.
Okei, saavuimme aurinkoiseen Prahaan Markun syntymäpäiväiltana eli torstaina. Silloin ei jaksettu enempää kuin käydä syömässä viereisessä paikalliskuppilassa ja sitten unta palloon.
Perjantaiaamuna olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja suuntana Prahan linna. Lämpötila yllätti asiantuntijatkin: jo ennen puolta päivää mittari näytti 25 astetta ja taivas oli pilvetön.Matkalaukkuun oli pakattu vaatteita, joilla pärjää hyvin noin 15 asteen kaupunkilomalla: farkkuja ja pitkähihaisia puseroita!
Mutta ei auttanut muuta kuin lähteä kulkemaan. Ennen linnaharjulle nousua tepastelimme tottakai Kaarlensiltaa pitkin.
Markusta ja Antista piirrätettiin hieno yhteinen karakatyyri, joka laitetaan kehystettynä Markun työhuoneen seinälle.Lounastimme Maltézské-aukiolla, jonka ympäristössä on paljon lähetystöjä.
Hiki virtasi kun pääsimme perille linnan alueelle, joka sijaitsee tosi korkealla kukkulalla. Mutta kipuaminen kannatti. Näkymät ovat todella upeat (kuva tekstin alussa).
Poikkeavan kuumasta ilmanalasta johtuen ei jaksanut paljon muuta kuin kierrellä ympäriinsä ja kävellä läpi St.Vituksen kappelissa ... vilvottelemassa!
Päivämme päättyi U Fleku -oluttupaan, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1499 asti. Minun mielestä se ei kuitenkaan vedä vertoja Hofbräuhausille, sanokoon kuka mitä tahansa!
Lauantaipäivän ohjelmaamme kuului tutustuminen Stare Meston eli vanhan kaupungin alueeseen ja juutalaiskortteliin (Josefov), joista jälkimmäinen oli hukkareissu, koska juutalaisillahan on lauantaina pyhä eikä edes hautausmaalle päässyt ... niinkuin me olisimme sinne halunneetkaan!
Praha on muuttunut positiivisessa mielessä siitä yli 20 vuoden takaisesta kokemuksesta, joka minulla on. Silmiinpistävää on kuitenkin aivan käsittämätön turistien määrä. Keskustan kuuluisimmat paikat on kansoitettu ja oikeastaan kaikissa vähänkään historianlehtien havinaa omaavissa paikoissa on saksalaisia, ruotsalaisia, englantilaisia ja ties minkämaalaisia turisteja.
Praha on kaunis kaupunki, joka ei ole koskaan tuhoutunut sodissa. Praha on kaunis kaupunki, paljon kauniita rakennuksia ja ylipäätään mieleenpainuvia maisemia. Ihmiset ovat ystävällisiä ja palvelu pelaa hyvin.Osaavat muuten puhua tosi hyvin englantia.
Okei, saavuimme aurinkoiseen Prahaan Markun syntymäpäiväiltana eli torstaina. Silloin ei jaksettu enempää kuin käydä syömässä viereisessä paikalliskuppilassa ja sitten unta palloon.
Perjantaiaamuna olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja suuntana Prahan linna. Lämpötila yllätti asiantuntijatkin: jo ennen puolta päivää mittari näytti 25 astetta ja taivas oli pilvetön.Matkalaukkuun oli pakattu vaatteita, joilla pärjää hyvin noin 15 asteen kaupunkilomalla: farkkuja ja pitkähihaisia puseroita!
Mutta ei auttanut muuta kuin lähteä kulkemaan. Ennen linnaharjulle nousua tepastelimme tottakai Kaarlensiltaa pitkin.
Markusta ja Antista piirrätettiin hieno yhteinen karakatyyri, joka laitetaan kehystettynä Markun työhuoneen seinälle.Lounastimme Maltézské-aukiolla, jonka ympäristössä on paljon lähetystöjä.
Hiki virtasi kun pääsimme perille linnan alueelle, joka sijaitsee tosi korkealla kukkulalla. Mutta kipuaminen kannatti. Näkymät ovat todella upeat (kuva tekstin alussa).
Poikkeavan kuumasta ilmanalasta johtuen ei jaksanut paljon muuta kuin kierrellä ympäriinsä ja kävellä läpi St.Vituksen kappelissa ... vilvottelemassa!
Päivämme päättyi U Fleku -oluttupaan, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1499 asti. Minun mielestä se ei kuitenkaan vedä vertoja Hofbräuhausille, sanokoon kuka mitä tahansa!
Lauantaipäivän ohjelmaamme kuului tutustuminen Stare Meston eli vanhan kaupungin alueeseen ja juutalaiskortteliin (Josefov), joista jälkimmäinen oli hukkareissu, koska juutalaisillahan on lauantaina pyhä eikä edes hautausmaalle päässyt ... niinkuin me olisimme sinne halunneetkaan!
| Vanhan raatihuoneen tähtitieteellinen kello |
Praha on kaunis kaupunki, joka ei ole koskaan tuhoutunut sodissa. Praha on kaunis kaupunki, paljon kauniita rakennuksia ja ylipäätään mieleenpainuvia maisemia. Ihmiset ovat ystävällisiä ja palvelu pelaa hyvin.Osaavat muuten puhua tosi hyvin englantia.
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Kevätloma Euroopan sydämeen - kommentoimalla osallistut arvontaan
Menomono on taas vipattanut siihen malliin, että matkalle tekee mieli.
Tämänkeväisen pidennetyn viikonloppumatkan kohteeksi valikoitui Elben sivujoen varrella sijaitseva keskiaikainen tai jopa vanhempi kaupunki, jonka vanhan kaupungin ydin on kukkuloiden ympäröimässä laaksossa.
Aiomme viettää kohteessamme kaikkiaan neljä (4) yötä ja kolme (3) kokonaista päivää. Oletettavasti myös muita turisteja riittää, sillä kaupunki on supersuosittu nähtävyyksiensä sekä kohtuullisen hintatasonsa takia.
Kaikki tätä tekstiä kommentoineet, arvuutteluun osallistuneet sekä kaikki ne, jotka kommentoivat varsinaisen lomasen aikana (26.-30.4.) blogikirjoituksia, ovat jälleen kerran mukana pienen, ehkä yllättävänkin tuliaisen arvonnassa.
Hodne stesti!
Mikähän mahtaa olla kohteemme? Kerro minkä vihjeen perusteella tunnistit kaupungin.
Viiden pisteen vihje: Helena on ollut kaupungissa yhden päivän, Markku ei päivääkään
Neljän pisteen vihje: Kaupunkia kutsutaan kultaiseksi kaupungiksi tai sadan tornin kaupungiksi kirkkojensa ansiosta
Kolmen pisteen vihje: Kaupungin halki virtaa Elben sivujoki, jonka saksankielinen nimi on Moldau
Kahden pisteen vihje: Paikallisessa jääkiekkoliigassa kaupunkia edustaa HC Sparta Praha
Yhden pisteen vihje: Kaupungin Ruzyne-lentokenttä nimetään uudelleen edesmenneen presidentti Vaclav Havelin mukaan
Nolla pistettä: Kaupunki oli vuoteen 1993 Tsekkoslovakian pääkaupunki
Onnetar suosi tämänkertaisessa matka-arvuuttelussa Riittaa! Vain osallistumalla voi voittaa. Onnea Riitalle! Lahjus lähtee postitse Helsingistä pohjoiseen.
Tämänkeväisen pidennetyn viikonloppumatkan kohteeksi valikoitui Elben sivujoen varrella sijaitseva keskiaikainen tai jopa vanhempi kaupunki, jonka vanhan kaupungin ydin on kukkuloiden ympäröimässä laaksossa.
Aiomme viettää kohteessamme kaikkiaan neljä (4) yötä ja kolme (3) kokonaista päivää. Oletettavasti myös muita turisteja riittää, sillä kaupunki on supersuosittu nähtävyyksiensä sekä kohtuullisen hintatasonsa takia.
Kaikki tätä tekstiä kommentoineet, arvuutteluun osallistuneet sekä kaikki ne, jotka kommentoivat varsinaisen lomasen aikana (26.-30.4.) blogikirjoituksia, ovat jälleen kerran mukana pienen, ehkä yllättävänkin tuliaisen arvonnassa.
Hodne stesti!
Mikähän mahtaa olla kohteemme? Kerro minkä vihjeen perusteella tunnistit kaupungin.
Viiden pisteen vihje: Helena on ollut kaupungissa yhden päivän, Markku ei päivääkään
Neljän pisteen vihje: Kaupunkia kutsutaan kultaiseksi kaupungiksi tai sadan tornin kaupungiksi kirkkojensa ansiosta
Kolmen pisteen vihje: Kaupungin halki virtaa Elben sivujoki, jonka saksankielinen nimi on Moldau
Kahden pisteen vihje: Paikallisessa jääkiekkoliigassa kaupunkia edustaa HC Sparta Praha
Yhden pisteen vihje: Kaupungin Ruzyne-lentokenttä nimetään uudelleen edesmenneen presidentti Vaclav Havelin mukaan
Nolla pistettä: Kaupunki oli vuoteen 1993 Tsekkoslovakian pääkaupunki
Onnetar suosi tämänkertaisessa matka-arvuuttelussa Riittaa! Vain osallistumalla voi voittaa. Onnea Riitalle! Lahjus lähtee postitse Helsingistä pohjoiseen.
Tunnisteet:
kaupunkilomailu,
kilpailut ja palkinnot,
Tsekki
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Soldeu, Andorra pakettiin
Laskettelematka Andorraan on nyt tehty, joten jäljellä on vain yhteenveto.
Soldeu ja Andorra oli käymisen arvoinen paikka laskettelun kannalta, vaikkakin rinneprofiili on enimmäkseen sinipunainen. Helenaa se ei haittaa, mutta muille ajoittainen lykkiminen taisi olla puuduttavaa.
Andorra on hankalasti saavutettava. Matka Barcelonasta sinne kestää bussilla liki 4 tuntia, joka tarkoittaa aamuöistä saapumista sekä samoin ennen kukonlaulua tapahtuvaa lähtöä.
Soldeussa järjestetään 10.-12.2.2012 ensimmäisen kerran ikinä naisten maailmancupin suurpujottelu- ja pujottelukisa, joihin Tanja Poutiainenkin osallistuu. Pojat laskivat kisarinteen pariin otteeseen ja tuumasivat, ettei ole supervaikea, mutta toki jäinen ja tavalliselle taatiaiselle haasteellinen.
Team Läskikasaa vahvisti tänä vuonna keravalainen Anja, joka laski lujaa ja hyvin. Muutoin jengimme on entisellään hyvine ja huonoine puolineen - olisikin liian täydellistä, jos kaikki olisi tiptop.
Olkoon sokerina pohjalla oppaamme Michelle, joka oli aivan loistava tyyppi. Suurkiitokset YouTravelille, että heillä on upeita oppaita.
Blogin lukijakilpailun voittaja on arvottu. Onni suosi Aili Inkeliä, joka saa postitse katalaaninkielisen Andorra-kirjasen.
Hiihtolomaviikon herkullisista ruokakokemuksista voitte lukea myöhemmin Hyvää ruokahalua -blogista.
Soldeu ja Andorra oli käymisen arvoinen paikka laskettelun kannalta, vaikkakin rinneprofiili on enimmäkseen sinipunainen. Helenaa se ei haittaa, mutta muille ajoittainen lykkiminen taisi olla puuduttavaa.
Andorra on hankalasti saavutettava. Matka Barcelonasta sinne kestää bussilla liki 4 tuntia, joka tarkoittaa aamuöistä saapumista sekä samoin ennen kukonlaulua tapahtuvaa lähtöä.
Soldeussa järjestetään 10.-12.2.2012 ensimmäisen kerran ikinä naisten maailmancupin suurpujottelu- ja pujottelukisa, joihin Tanja Poutiainenkin osallistuu. Pojat laskivat kisarinteen pariin otteeseen ja tuumasivat, ettei ole supervaikea, mutta toki jäinen ja tavalliselle taatiaiselle haasteellinen.
Team Läskikasaa vahvisti tänä vuonna keravalainen Anja, joka laski lujaa ja hyvin. Muutoin jengimme on entisellään hyvine ja huonoine puolineen - olisikin liian täydellistä, jos kaikki olisi tiptop.
Olkoon sokerina pohjalla oppaamme Michelle, joka oli aivan loistava tyyppi. Suurkiitokset YouTravelille, että heillä on upeita oppaita.
Blogin lukijakilpailun voittaja on arvottu. Onni suosi Aili Inkeliä, joka saa postitse katalaaninkielisen Andorra-kirjasen.
Hiihtolomaviikon herkullisista ruokakokemuksista voitte lukea myöhemmin Hyvää ruokahalua -blogista.
| Soldeun kylä |
| Team Läskikasa vahvistettuna Anjalla |
| Team Läskikasa |
| Naisten maailmancupin suurpujottelu ja pujottelu Soldeussa 10.-12.2.2012 |
| Cappuccino kermalla |
| Michelle |
Tunnisteet:
Andorra,
kilpailut ja palkinnot,
laskettelu,
Team Läskikasa
perjantai 3. helmikuuta 2012
Hiihtolomaviikon päätös
Viimeisenä laskupäivänä kokoonnuimme taas tavanomaiseen tapaan kabiinin ala-asemalle klo 9. Koolla oli oppaan lisäksi Anja ja meidän porukka.
Michelle lupasi olla kanssamme aamupäivän ja vetäytyä lounaan paikkeilla valmistelemaan huomista transfer-päivää.
Kylässä lämpötila oli -12,5C, joka tarkoittaa ylhäällä muutamaa lisäastetta. Onneksi aurinko paistoi, vaikkei siitä mitään iloa ollut ainakaan lämmön suhteen.
Laskimme pari laskua ja sitten oli pakko päästä lämmitelemään. Mittari näytti -14C ja pureva viima lisäsi asteita ainakin kymmenellä. Sormet, varpaat ja kaikki muutkin paikat olivat umpijäässä.
Michelle sai suosteltua meidät laskemaan suojainen rinne El Tarteriin, jonka jälkeen voisimme jo suunnata kohti lounaspaikkaa. No, se suojainen rinne oli kohtuullinen, mutta jouduimme sen jälkeen nousemaan huipulle asti --- ja siellä vallitsikin melkoinen myrsky!!!
Aurinko paistoi, mutta tuuli oli käsittämättömän kylmä. Jouduimme tosi hitaaseen hissiin, johon tuntui paleltuvan. Eikä siinä vielä kaikki: jouduimme tarpomaan vastatuuleen alas asti. Huh huh.
Sen jälkeen kaikki kääntyikin pelkästään myönteiseksi. Lounastimme jälleen kerran El Mercat del Pissä, jossa meitä palveli superihana argentiinalainen Jorge. Tavattoman ystävällinen ja sydämellinen herrasmies, joka on täällä töissä sesongin ajan ja palaa kesäksi kotiin Mendozaan Argentiinaan.
Tällä kertaa emme saaneet vakiopöytäämme alakerrasta, mutta sen sijaan Jorge ehdotti, että menisimme privaattiosastolle parvelle :)
Hän toi meille taas amuse bouchet, jonka jälkeen nautimme edellisen kerran tapaan iberico-kinkkua ja kuumaa camembert-juustoa tomaattihillolla. Nam nam nam.
Pääruoaksi valitsimme merellisen paellan, joka tarjoiltiin suuresta pannusta. Aivan super.
Ruokailun päätteeksi Jorge toi pieniä makeita amuse boucheja tai miksi kutsutaankaan ruoan jälkeen tarjottavia keittiönterveisiä. Loppujen lopuksi hän kiikutti vielä pöytään lasilliset cavaa - on the house.
Vaikka päivä oli edelleen aurinkoinen, sää ei kuitenkaan ollut lämmennyt ja seurueemme naisväki päätti laskea kylään ja välttää siten enemmät paleltumavammat.
Nyt odotellaan iltaruokaa ja sen jälkeen esitettävää ohjelmanumeroa.
Lauantaiaamuna klo 4.00 Michelle tulee hakemaan meidät kotimatkalle, ensin Barcelonaan ja sieltä takaisin Helsinkiin.
Michelle lupasi olla kanssamme aamupäivän ja vetäytyä lounaan paikkeilla valmistelemaan huomista transfer-päivää.
Kylässä lämpötila oli -12,5C, joka tarkoittaa ylhäällä muutamaa lisäastetta. Onneksi aurinko paistoi, vaikkei siitä mitään iloa ollut ainakaan lämmön suhteen.
Laskimme pari laskua ja sitten oli pakko päästä lämmitelemään. Mittari näytti -14C ja pureva viima lisäsi asteita ainakin kymmenellä. Sormet, varpaat ja kaikki muutkin paikat olivat umpijäässä.
Michelle sai suosteltua meidät laskemaan suojainen rinne El Tarteriin, jonka jälkeen voisimme jo suunnata kohti lounaspaikkaa. No, se suojainen rinne oli kohtuullinen, mutta jouduimme sen jälkeen nousemaan huipulle asti --- ja siellä vallitsikin melkoinen myrsky!!!
Aurinko paistoi, mutta tuuli oli käsittämättömän kylmä. Jouduimme tosi hitaaseen hissiin, johon tuntui paleltuvan. Eikä siinä vielä kaikki: jouduimme tarpomaan vastatuuleen alas asti. Huh huh.
Sen jälkeen kaikki kääntyikin pelkästään myönteiseksi. Lounastimme jälleen kerran El Mercat del Pissä, jossa meitä palveli superihana argentiinalainen Jorge. Tavattoman ystävällinen ja sydämellinen herrasmies, joka on täällä töissä sesongin ajan ja palaa kesäksi kotiin Mendozaan Argentiinaan.
Tällä kertaa emme saaneet vakiopöytäämme alakerrasta, mutta sen sijaan Jorge ehdotti, että menisimme privaattiosastolle parvelle :)
Hän toi meille taas amuse bouchet, jonka jälkeen nautimme edellisen kerran tapaan iberico-kinkkua ja kuumaa camembert-juustoa tomaattihillolla. Nam nam nam.
Pääruoaksi valitsimme merellisen paellan, joka tarjoiltiin suuresta pannusta. Aivan super.
Ruokailun päätteeksi Jorge toi pieniä makeita amuse boucheja tai miksi kutsutaankaan ruoan jälkeen tarjottavia keittiönterveisiä. Loppujen lopuksi hän kiikutti vielä pöytään lasilliset cavaa - on the house.
Vaikka päivä oli edelleen aurinkoinen, sää ei kuitenkaan ollut lämmennyt ja seurueemme naisväki päätti laskea kylään ja välttää siten enemmät paleltumavammat.
Nyt odotellaan iltaruokaa ja sen jälkeen esitettävää ohjelmanumeroa.
Lauantaiaamuna klo 4.00 Michelle tulee hakemaan meidät kotimatkalle, ensin Barcelonaan ja sieltä takaisin Helsinkiin.
torstai 2. helmikuuta 2012
Pakkaspäivä Grau Roigissa
Michelle palasi taas ruoriin ja kymmenhenkinen ryhmämme (opas, Team Läskikasa, Anja, Kimmo-niminen herra sekä Heli&Yrjö-pariskunta) käänsi nokan kohti auringonpaisteista Grau Roigia.
Aamu oli valjennut kylässä pikkupakkasessa (-7C), mutta onneksi aurinkoinen paistoi. Se auttoi kestämään varjoisten paikkojen nipistelevän kylmyyden. Tosin auringonpaiste ei auttanut yhdessä loputtoman pitkältä tuntuneessa hississä, johon osui vielä pureva viima. Siinä meinasi koko sielu jäätyä.
Onneksi sen jälkeen oli vuorossa lounas panoramaravintolassa.
Päivän rinteet olivat pääosin loistokunnossa paitsi lounaan jälkeen laskettavaksi ajateltu musta rinne, joka olikin kiinni. Siitä ei ollut ylhäällä mitään varoitusta eikä meillä ollut muuta mahdollisuutta kuin kiertää aita ja yrittää päästä jäinen pystysuora seinämä alas. Tunnustan, että sillä kohtaa kuului suomalaisia voimasanoja ja paljon. Kun sitten viimein pääsin mielestäni vapaammille vesille, annoin mennä --- ja pysyin kaikesta huolimatta pystyssä, mutta laskuhalut jäivät siihen.
Tänä iltana menemme Michellen kanssa katalonialaiseen iltaan. Jännittää, että mitähän siellä tarjotaan. Olemme antaneet itsemme ymmärtää, että ruokaa laitetaan avotulella, mutta muuten kaikki on yllätystä.
Hotellissamme ei ole meidän lisäksi muita suomalaisia, mutta sen sijaan on bussilastillinen belgialaisia, jotka pitävät iltaisin melkoisia karkeloita. Soittavat saksalaistyylistä marssimusiikkia, laulavat, tanssivat ja järjestävät erilaisia kisailuja. Eilen illalla meidätkin kytkettiin ilonpitoon: saivat kuulemma lisäpointseja ulkomaalaisten tanssittamisesta!
Tästä innostuneena päätimme näyttää belgialaisille ihmispyramidin suomalaiseen tapaan (=läskikasa), mutta Jukka vetäytyi ennen esitystä yöpuulle eikä suostunut palaamaan pelipaikalle. Lupasimme belgeille, että perjantai-iltana näkevät spektaakkelin.
Oletamme heidän odottavan jotakin taidokasta akrobatiaa, mutta eivätpä tiedä mitä tuleman pitää.
Aamu oli valjennut kylässä pikkupakkasessa (-7C), mutta onneksi aurinkoinen paistoi. Se auttoi kestämään varjoisten paikkojen nipistelevän kylmyyden. Tosin auringonpaiste ei auttanut yhdessä loputtoman pitkältä tuntuneessa hississä, johon osui vielä pureva viima. Siinä meinasi koko sielu jäätyä.
Onneksi sen jälkeen oli vuorossa lounas panoramaravintolassa.
Päivän rinteet olivat pääosin loistokunnossa paitsi lounaan jälkeen laskettavaksi ajateltu musta rinne, joka olikin kiinni. Siitä ei ollut ylhäällä mitään varoitusta eikä meillä ollut muuta mahdollisuutta kuin kiertää aita ja yrittää päästä jäinen pystysuora seinämä alas. Tunnustan, että sillä kohtaa kuului suomalaisia voimasanoja ja paljon. Kun sitten viimein pääsin mielestäni vapaammille vesille, annoin mennä --- ja pysyin kaikesta huolimatta pystyssä, mutta laskuhalut jäivät siihen.
Tänä iltana menemme Michellen kanssa katalonialaiseen iltaan. Jännittää, että mitähän siellä tarjotaan. Olemme antaneet itsemme ymmärtää, että ruokaa laitetaan avotulella, mutta muuten kaikki on yllätystä.
Hotellissamme ei ole meidän lisäksi muita suomalaisia, mutta sen sijaan on bussilastillinen belgialaisia, jotka pitävät iltaisin melkoisia karkeloita. Soittavat saksalaistyylistä marssimusiikkia, laulavat, tanssivat ja järjestävät erilaisia kisailuja. Eilen illalla meidätkin kytkettiin ilonpitoon: saivat kuulemma lisäpointseja ulkomaalaisten tanssittamisesta!
Tästä innostuneena päätimme näyttää belgialaisille ihmispyramidin suomalaiseen tapaan (=läskikasa), mutta Jukka vetäytyi ennen esitystä yöpuulle eikä suostunut palaamaan pelipaikalle. Lupasimme belgeille, että perjantai-iltana näkevät spektaakkelin.
Oletamme heidän odottavan jotakin taidokasta akrobatiaa, mutta eivätpä tiedä mitä tuleman pitää.
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Omatoimipäivä
Meille hänen pyykkipäivänsä merkitsi oma-aloitteista toimintaa, mutta hyvin selvisimme. Anja kysyi alkuviikosta, että huolimmeko hänet mukaamme tänään ja tottahan toki huolimme. Hän sanoi, ettei uskaltaisi yksin matkustavana lähteä omin päin tulkitsemaan rinnekarttoja ja parhaita reittejä.
Taas kabiinilla ylös ja aluksi muutamia lämmittelylaskuja oman kylän puolella. Olipas hohdokasta pyyhältää koskemattomilla "kissan" jäljillä. Minä vähän ahnehdin, kun tuntui suksi luistavan --- ja kas, kohta otin tuntumaa andorralaisten kotimaahan. Latupartio (Markku&Jukka) olivat välittömästi paikalla, mutta se oli vain "mukava muksahdus", ei vakavampaa.
Lounasajan lähestyessä siirryimme kohti El Tarteria, jossa olimme lounastaneet sunnuntaina El Mercat del Pissä. Paikka oli niin viehättävä, että sinne oli päästävä uudelleen.
Jorge pani tänäänkin parastaan: aluksi hän tarjoili ilmaiseksi sunnuntaiseen tapaan pienet tapas-tyyppiset amuse bouchet ja lounaamme päätteeksi taas makeita suupaloja.
| Ibericoa ja tomaattisalsaa |
| Kuumaa camembertia ja tomaattiHILLOA |
Palvelu on ensiluokkaista, ruoka äärettömän hyvää eikä hintakaan ole huikea, vaikkakin hiihtokeskusluokkaa keskieurooppalaisittain.
Aamupäiväksi oli luvattu lumisadetta, mutta sitä kesti koko päivän. Lumisade ei kuitenkaan haitannut näkyvyyttä ja jopa aurinko pääsi paistamaan ohuen pilviverhon läpi. Itseasiassa lounastauon ajan oli kaikista kauneinta tänään!
Hyvä ilma, suurenmoinen tiimi, paljon rinnekilometrejä ja rasittuneet jalat - mitä muuta voi onnistuneelta päivältä odottaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)