Loma Toscanassa numero dieci: Siena

Sunnuntain päiväretken kohteeksi vieraamme valitsivat Sienan, jonka historiallinen keskusta on liitetty Unescon  maailmanperintöluetteloon eikä lainkaan syyttä suotta.

Ajomatkaa kotikylästämme Sienaan oli reilun tunnin verran ja taas kuin taikaiskusta Volvolle löytyi parkkipaikka kohtuullisen matkan päässä turisteja kuhisevasta keskustasta.

Siena sijaitsee keskeisellä paikalla Toscanassa ja se on yksi suosituimmista matkailukohteista alueella. Loivaan rinteeseen rakennettu keskusaukio Piazza del Campo on simpukanmallinen ja sen ympärillä olevat rakennukset ovat yksinkertaisesti kauniita.

Keskusaukiolta erkanee katuja jokaiseen ilmansuuntaan ja vain muutaman askeleen päässä pääpiazzalta näkee jo vähän rosoisempaa rakennuskulttuuria. Siena oli esimerkiksi toisen maailmansodan aikana onnekas, mahdollisesti hieman syrjäisen sijaintinsa takia, eikä näin ollen joutunut pommitusten kohteeksi.

Sienan merkittävin nähtävyys on ehdottomasti Duomo Santa Maria Assunta eli katedraali. Kirkko on kauttaaltaan vihreä-valkoraitainen ja pääsisäänkäynnin koristeluissa on myös hentoa vaaleanpunaista.

Sunnuntai-illan päivällisen nautimme Ristorante Belvederessä, josta on kelpo näkymät alas laaksoihin. Ruokakin on hyvää ja sitä on riittävästi, mutta valitettavasti palvelu ei pelaa meikäläisittäin ns. kybällä.

Viiden hengen seurueesta kolme sai alkuruuan kahden muun katsellessa vierestä. Etiketin mukaan alkuruuan saa aloittaa vasta, kun se on kaikilla nokan edessä. Kolme ekaa onnekasta ehtivät syödä omansa ennen kuin parin patistelun jälkeen loputkin antipastot tulivat.

Lisäksi vielä pääruokien lisäkkeet menivät miten sattuu.

Maksettiin pois ja lähdettiin nukkumaan, koska vierailla oli aikainen herätys (04.00) ehtiäkseen lennolle Pisasta Hesaan. Kuulemamme mukaan ehtivät.

Loma Toscanassa numero nove: attrazioni turistici

Meillä on jo toiset vieraat Suomesta: Markun äiti ja sisko miehineen. Lauantaiaamu ei valjennutkaan edellisten päivien tapaan aurinkoisena, vaan taivaalle oli kertynyt pilviverho. Me hyppäsimme autoon ja suunnistimme kohti Montalcinoa ja Montepulcianoa.

Moonikalle annettiin neuvoksi vain välttää tietulleja, joten luvassa oli kiharaisia ja kapeita teitä Toscanassa kukkulaisessa maisemassa.

Montalcino tunnetaan Italian kenties kalleimmasta viinistä Brunello di Montalcinosta, jonka valmistamisessa käytetään vain Sangiovese-rypälettä. Jokainen voi itse muodostaa oman näkemyksensä mieliviinistään, mutta ei Brunello ole huonoimmasta päästä.

Emme etsineet mitään tiettyä viinitilaa, vaan käännyimme yhdestä tiensuusta, josta viittojen perusteella saattaisi löytyä maistelu- ja kenties ostopaikka. Ja löytyihän sieltä: La Fornace (www.brunellolafornace.it). 

Auton takakonttiin lähti La Fornacelta kolme pulloa Brunelloa.

Seuraavaksi siirryimme lounaalle itse Montalcinon kaupunkiin. Sanotaan, että paikka kuhisee turisteja, mutta eihän tuolla niitä ruuhkaksi asti ollut ja autollekin löytyi parkkipaikka pienen pyörittelyn jälkeen. 

Lounaspaikassa kaikki ei mennyt kuin Strömsössä. Villisikapata oli loppunut, mutta villisikapastaa oli. Kumma, että lihaa oli riittänyt toiseen ruokaan. Pojat kyllä epäilivät, että pastassa oli tavallista sikanauta-jauhelihaa.

Minä tilasin bruschettaleipiä, jotka tulivat jälkiruuaksi sen jälkeen, kun ensin muistutin tilanneeni niitä. Brushettojen tilalle minulle tuotiin paahdettuja kasviksia, joita en ollut tilannut. No, sattuuhan sitä, mutta tottuuhan siihen. Ei jätetty tippiä.

Montalcinosta ajoimme alueen toiseen viineistään kuuluisaan kaupunkiin: Montepulcianoon. Välimatkat eivät ole pitkiä, mutta kiemuraiset tiet saavat matkan tuntumaan pitkältä.

Montepulciano sijaitsee Toscanan korkeimman kukkulan (605 m) laella. Sieltä oli tosi upeat maisemat silmän kantamattomiin.

Montepulciano on kuuluisa laadukkaista Vino Nobile -punaviineistään, joita oli mahdollisuus maistella lukuisissa enotecoissa. Täältäkin tarttui mukaan pari pulloa punkkua.

Istahdimme katukahvilaan, koska oli kahviaika. Minä ja Markku tilasimme doppio espressot, Marita ja mummi normaalikahvit Mikon tyytyessä olueen. No, meille tuli doppiot ... ja normaalikahvi oli yksinkertainen espresso!!!! Hehehehe. Olisi pitänyt tilata americano, niin olisi saanut meikäläisittäin tavallisen kahvin.

Mummia harmitti, kun lusikallisesta kahvia piti maksaa 2 euroa.

Kyllä oli maisemat kohdillaan ja sääkin oli oikein sopiva autoiluun. Kotiin tultuamme paistoi taas aurinko.

Loma Toscanassa numero otto: nostro villaggio

Vietämme kesälomaamme Monte San Savino -nimisessä pikkukaupungissa Toscanassa. Oikeasti meidän loma-asuntomme sijaitsee noin viiden (5) kilometrin päästä uinuvan kukkulakaupungin keskustasta eli emme ole ihan ytimessä. Mitäpä tuosta. Täällä pääskyset leikkivät ilmassa ja naapurin kukkokin on onneksi sen verran kaukana, ettei sen kiekuminen haittaa. 

Monte San Savino sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Firenzestä kaakkoon. Kaupunki on aikansa ensimmäisiä asujaimistoja tällä alueella. Monte San Savino on perustettu noin 1100 ja se on ollut aikanaan sosiaalisen, poliittisen ja kulttuurin keskipiste, mutta vaikuttaa nyt todella hiljaiselle kylälle. Asukkaita sanotaan olevan alle 9000.

Kylästä löytyy muutama varteenotettava ravintola ja kahvila. Leipomokaupan papan kanssa olemme jo vanhoja tuttuja ja macelleriassakin olemme asioineet jo pariin otteeseen. 

Suuremmat arkipäiväiset ostokset voi tehdä Coopissa, joka on kylän "ostoskeskuksessa".

Sen sijaan, että tämä kylä tai kaupunki ei paistattele kuuluisuuden valokeilassa, naapurustosta löytyy toinen toistaan vetovoimaisempia turistikohteita: San Gimignano, Siena, Cortona, Montepulciano, Montalcino ja niin edelleen.

Meillä on kuukausi aikaa koluta kulmakuntia niin paljon kuin sielu sietää ja kuumuus antaa myöten.

Kävimme eilen kylällä pizzalla. Lähtiessämme pois auton mittari näytti +40C. En tiedä näyttääkö se enempää, mutta riittävästi oli tuossakin luvussa. 

Loma Toscanassa numero sette: traffico rallentato

Loma Toscanassa on nyt täyttä totta, mutta olkoon tämä liikenteellinen johdatus loman huikeisiin tunnelmiin.

Aivan ensimmäiseksi kuitenkin muistutan ja kannustan kaikkia lukijoita kommentoimaan ahkerasti kirjoituksia, koska arvomme myös tämän loman päätteeksi jonkin autenttisen tuliaisen kaikkien kommentoijien kesken. Arvontapalkinnot ovat aina ja iänkaikkisesti ilahduttaneet voittajien mieltä.

Lähdimme Markun 50-vuotislahjalomalle Turusta Viking Gracella. Samalla matkalla olivat risteilemässä minun vanhin ja nuorin kummipoikani, joista toinen on poika ja toinen isä. Siinäpä arvuuttele, kuka on kukin.

Arvoimme Turun lähtösatamaksi sen vuoksi, että paatti on satamassa jo klo 6.30 lokal tid, joka antaa reilun kolme tuntia etumatkaa Helsingin botskiin nähden. Olimme varanneet kaiken lisäksi ns. paalupaikan, joka takasi meille nelosruudun startissa.

Grace oli satamass klo 6.30 ja ekan kerran tsekkasimme aikarautaa Nackan tunnelissa (klo 6.40). Paalupaikasta kannatti maksaa muutama kymppi. 

Ruotsin läpi on mukava ajaa, hienot maisemat, hyväkuntoiset tiet ja kunnioittava liikenne. 

Alla kuva Öresundsbrosta Ruotsin ja Tanskan väliltä.

Nälkä kurni suolessa ja heittelimme kinttaita ilmaan, että syödäänkö Rødby-Puttgarden -lautalla vai maissa joko Ruotsin puolella vai Tanskassa. Päädyimme hampurilaisiin Piberhusissa Tanskassa.

Meillä kävi ilmiömäinen tuuri, kun saavuimme Rødbyhyn. Maksoimme lauttamaksun ja menimme jonon jatkoksi. Olimme varmoja, että seuraava 45 min odotetaan, mutta katinkontit. Käsky kävi ja olimme viimeinen auto, joka otettiin paattiin. Yhtiömme kiitti.

Saksan puolella oli seuraavaan yöpymiseen vielä reilun 3 tunnin ajomatka, joka taittui Hampurin sumppua lukuunottamatta vaikeuksitta. Päivän päätteeksi Hildesheimissa pikainen ruokailu kelpomeksikolaisessa ja sitten pää tyynyyn.

Perjantaiaamuna lähdimme kohti uusia seikkailuja. Kuuluisat Kasselin mäet vaikuttivat. Mielestäni me olimme alasmeno-osuudella verrattuna vastaan tulevaan liikenteeseen. Saksan teillä on muuten ihan mahdottomasti raskasta liikennettä ja se näkyy teiden kunnossa.

Matka jatkui mallikkaasti, kunnes alkoi STAU. Seisoimme 10 kilometrin ruuhkassa yli 2,5 tuntia. Etenimme 300 m kerrallaan, jonka jälkeen odotimme seuraavaa siirtoa 10 min. 

Kun loppujen lopuksi pääsimme pälkähästä, teimme omatoimisen kiertomatkan päätyen uuteen ruuhkaan Würzburgin kaupungin keskustassa. Ei naurattanut. Nälkäkin oli.

Kaikkien jonotusten ja kurvailujen jälkeen olimme lopulta perillä majapaikassamme Seefeldissä. Hotellin ja ravintolan henkilökunnan ystävällisyys sai kaikki päivän paskafiilikset pyyhittyä pois.

Lauantaiaamuna oli edessä viimeinen huikonen ennen kuin olisimme perillä lomakohteessamme Monte San Savinossa Toscanassa.

Alkumatka Seefeldistä Innsbruckin ja Brennerin kautta sujui kuin rasvattuna, mutta noin parikymmentä kilometriä ennen Firenzeä alkoi tietyömaa, joka hidasti liikenteen nollaan. Siinä meinasi keittää yli.

Selvisimme kuitenkin, vaikkakin liikennekulttuuri on täällä täysin toisia kunnioittamatonta ja röyhkeää.

Aivan loppumetreillä teimme ylimääräisen sakkokierroksen, mutta kuin taikaiskusta löysimme kuitenkin sen, mitä etsimme: Orange Housen ihanine isäntäväkineen.

Summa summarum: kaikesta huolimatta tekisin matkan uudelleen. Annan kuitenkin kaikille lukijoille ja matkaa suunnitteleville vinkin, että kannattaa varata matkalle hyvät hermot, riittävästi aikaa ja matkustajille juotavaa autoon sekä (ehkä) mainion pidätyskyvyn.

Loma Toscanassa numero sei: cinque valigie

Nyt on lähtö lähellä. Kolme yötä vielä ja sitten kaikki nämä neljä (4) matkalaukkua plus yksi varsinainen menomatkaa varten pakattava laukku lähtevät Italiaan. Pakkaussuunnitelmiin saattaa tulla vielä muutoksia, joten matkatavaroiden lopullinen määrä selviää vasta tiistai-iltana.

Olen pyykännyt, silittänyt ja pakannut ja pyykännyt, silittänyt ja pakannut. 

Vaatteiden ja kenkien lisäksi Volvon perään menee myös joitakin pieniä kotitalousvälineitä, jotka helpottavat keittiöhommissa ja joita ei ehkä kohteessa ole. Yksi matkalaukku on varattu kirjoille ja resepteille. Ja ilman kahvakuulia ei lähdetä mihinkään, mutta onneksi niitä ei tarvitse pakata kassiin.

Loma on lähempänä kuin uskommekaan.

Cinque valigie: una per vestiti, una per abbigliamenti sportivi, una per scarpi come anche una per libri e ricette. La quinta valigie è una borsa da viaggio, altre rimangono in bagagliaio.

Loma Toscanassa numero cinque: dopo tre settimane

Kolmen viikon kuluttua olemme toivottavasti jo hyvää vauhtia lähestymässä Saksan maaperää. Silloin takana on päivän ajomatka Tukholmasta ja kohteena Hildesheim.

Aika kuluu kuin siivillä. Pikkuhiljaa erilaisia järjestelytoimenpiteitä on tullut tehtyä. Meno- ja tulolaivamatkat on maksettu, samoin loma-asunnon loppulasku, joka tarkoitti sitä, että saimme paluupostissa osoitteen minne mennä.

Minulla kulkee koko ajan mukana muistilappu, johon lisään mieleeni putkahtelevia lomaan liittyviä asioita. Mielessäni pyörii myös ajatuksia pakkaamisesta. Mitä kaikkea sinne pitää ottaa mukaan? Toisekseen rauhoittelen aina matkoille lähtiessämme, että emme mene ihmisasutuksen ja/tai sivistyksen ulkopuolelle, joten eiköhän tuolta saa ostettua sitä, mitä tarve vaatii. Ja jos ei saa, sitten on pärjättävä ilman.

Shoppailin eilen Suomalaisessa Kirjakaupassa Marita Joutjärven ja Vittorio Gianninin "Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana" -kirjan sekä Gummeruksen suomi-italia-suomi -sanakirjan.

Kahlasin Joutjärvi&Gianninin kirjaa illalla ja ah, sieltä löytyi jo jotakin, jota varmasti kokeilen joko lomamme aikana autenttisesti Toscanassa tai fiilistelen jälkikäteen täällä kotisaaressa. Esimerkiksi Costolette di agnello alla griglia (Valkoviinimarinoidut lampaankyljykset) saavat pelkästään kuvana minut kuolaamaan.

Ti piace viaggiare e buon cibo? Incontri piacevoli qui!

Loma Toscanassa numero quattro: prenotazioni e preparazioni

Nyt kun Markun synttärijuhlat järjestelyineen ovat taakse jäänyttä elämää, voin paneutua tulevan kesäloman valmisteluun toden teolla. Starttiin on vielä 2,5 kuukautta, mutta ajalla on tunnetusti siivet ja kun vielä muistaa, että tässä sivussa yritän hoitaa siviilivirkaanikin, niin koskaan ei tee turhaan etukäteisvalmisteluja.

Vuokratalon loppulasku lankeaa kesäkuun alussa, se on hoidossa. Suurkiitokset tässäkin kohtaa kaikille niille, jotka kartuttivat lomakassaa Markun syntymäpäivälahjan muodossa! Muistamme teitä kaikkia lämmöllä siellä Toscanan auringon paahteessa proseccolasillisella.

Kuten olen jo aiemmin kertonut seilaamme Turusta Tukholmaan ja sieltä aamutuimiin jatkamme matkaa mahdollisimman pitkälle. 

Nyt se "mahdollisimman pitkälle" -paikka on konkretisoitunut Ala-Saksin Hildesheimiksi. Kilometrejä on nieltävänä yli 1150, joka tarkoittanee lyhyine kahvi- ja lounastaukoineen jotakuinkin 13 tunnin ajoa. Mikäpä se siinä. Kumpikaan meistä ei vierasta autolla ajamista ja ainakin Ruotsissa on mukava ajaa hyvin hoidettuja teitä pitkin. Hampurin seudun tiet ovat muistikuvien mukaan huonokuntoisempia, mutta kaistoja on enemmän, joten eiköhän se matka joudu. Toki matka-aikaan vaikuttaa sekin, miten lauttamatka Rødbystä Puttgardeniin natsaa: irtoaako lautta rannasta juuri, kun me porhallamme sinne vai olemmeko onnekkaita ja saamme ajaa suoraan lautalle. Sen näkee sitten.

Toivottavasti hyvin nukutun yön ja riittävän aamiaisen jälkeen tarkoituksena on pyyhkäistä noin 720 kilometriä Tiroliin (Seefeld in Tirol). Ensialkuun ajatuksena oli yöpyä Innsbruckissa, mutta ei menomatkalla ehdi nähtävyyksiä katsella, joten majapaikka valikoitui "radan varrelta". Taas vain iltaruokaa, unta palloon ja baanalle.

Lauantaipäivän etappi on vajaa 600 km, joka on ajassa ehkä 6,5 tuntia. Itävallan halki Brennerin solan kautta kohti Trentoa, Veronaa, Bolognaa, Firenzeä ja lopulta kesälomakyläämme Monte San Savinoon.

Kyllähän nuo päivät kysyvät hyviä istumalihaksia ja erinomaista keskinäistä sopua. Minä toki saatan varjojarrutella, jos ja kun olen vänkärin paikalla, mutta minkäs teet, jos toinen ajaa huolimattomasti:-D.

Moonika on tottakai itseoikeutettu matkakumppani, joka saa taas luvan piirrellä meille parhaat reitit ja kertoa kuinka monta kierrosta liikenneympyrässä saa maksimissaan pyöriä.

Toscanalainen keittiö -kirjan lisäksi olen ostanut Ella Kannisen kirjan "Ellan Toscana" ja ostoslistalla on myös Marita Joutjärven ja Vittorio Gianninin "Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana". Viimeisimmissä Maku- ja Viini-lehdissä on ollut onnekseni paljon italialaisruokien ohjeita, joita kohtapuoliin kerään mukaani.

Markku sai syntymäpäivälahjaksi myös Toscana/Umbria -opaskirjan, jonka senkin olen jo kahlannut läpi.

Aina silloin tällöin surffailen netissä ja etsin tietoa lähikylistämme mahdollisia päiväretkiä ajatellen. Tänään katselin mm. junien aikatauluja, mutta en tullut vielä hullua hurskaammaksi.

Toscanan kesälomapaikassamme tulevat käymään Tuomas ja Tinja, Ella, Marita ja Mikko, Heli ja Pete sekä Markus ja Kia. Kaiken muun ajan rauhoitamme itsellemme. Eikä vierailujen aikaankaan ole luvassa all inclusive -palvelua vieraille, ei toki. Jokainen osallistuu arkiaskareisiin. Keittiöpossun tehtävä kiertää eikä joka päivä käydä ulkona syömässä, ellei keittiöpossun virkaa hoitava itse niin päätä.

Näillä mennään. Tuonnempana taas lisää kuulumisia.