Ohutta yläpilveä

Kolmas laskupäivä valkeni pilvisenä, vaikka sääennusteen perusteella odotimme muuta. Onneksi lumisade oli hyvin heikkoa, joten suuntasimme reippaasti kohti kabiiniasemaa.
Markku investoi uusiin laskettelulaseihin, koska vanhojen lasien pesu ei tuottanut toivottua tulosta: näkyvyys liki nolla. No, nyt hänellä on angrybird-tyyliset lasit ja näkyvyys monta merimailia.

Andorra sijaitsee Pyreneillä, joka tarkoittaa että rinteiden profiili on paljon Alppeja "pyöreämpi". Siitä aiheutuu taas se, että täällä on paljon sinisiä "jollottelurinteitä" ja aika paljon lykittäviä osuuksia. Jos ne hyödyntää oikein, saa hyvää harjoitusta yläselälle :) Toisaalta rinteet ovat aika pitkiä, joten reidet huutavat melkolailla hoosiannaa.

Oppaamme Michelle laskee laudalla ja menee muuten melko lujaa. Antti telluilee sutjakkaasti, Johanna tyylittelee, Jukka-poika tuulettaa kädet levällään, Markku on kuin tankki ja Helena varmistelee jokaisen käänteen --- eikä aina niin tyylikkäästi. Olemme saaneet Team Läskikasaan vierailevan jäsenen, Anjan, joka tuuttaa ikäisekseen semmoisella vauhdilla, että pois alta oksat ja männynkävyt.

Koko aamupäivä mentiin ilman välivesitaukoa, joka kostautui lounaan jälkeisenä lässähtämisenä. Pidämme normaalisti aamupäivällä ennen lounasta yhden tauon, mutta tänään porukasta tuntui, että lasketaan niin kauan kuin on näkyvyyttä. Ja me laskettiin.
Lounastauko venähti sen takia liki parituntiseksi, jonka jälkeen olisikin voinut jäädä sinne. Niinpä laskimme vain pari kolme rinnettä ja palasimme kylään. Tämänpäiväiset rinteet eivät olleet maailman parhaassa kunnossa: paikka paikoin oli jäätä, jonka päälle oli noussut irtokiviä pyörimään.

Eli tämmönen päivä tällä kertaa.

Anja ja Jukka

Pas de la Casa

Kun kurkisti toisen lomapäivän aamuna verhon raosta, ei voinut pidätellä hymynaamaa. Taivas oli pilvetön ja kylässä klo 9 vielä noin -5 astetta pakkasta. Täydellistä.
Tapasimme Michellen kabiinin ala-asemalla, josta suuntasimme vakioporukalla kohti Pas de la Casan aurinkoisia rinteitä.

Sunnuntaina Soldeuun saapui bussilasteittain brittejä, joiden sonnustautuminen varusteisiin ja sen jälkeen vaikkapa hissiin herättää hilpeyttä ja osin myös sääliä. Päivän he kiemurtelevat rinteissä pitkinä letkoina hiihdonopettajan perässä ja --- aiheuttavat kauhua ainakin meissä. Okei, on täällä aika paljon saksalaisiakin ja kaikkien matkailijoiden keski-ikä on mieluummin +60 kuin vähemmän.

Me siis vietimme maanantaipäivän Pas de la Casassa, jossa myös lounastimme (El Madison). Se ei mennyt ihan putkeen. Ensin päätimme (koko Michellen porukka) istua terassilla. Ihan ookoo, mutta toisten niskaan tippui vettä jostakin yläilmoista. Siirsimme pöytiä metrin kauemmas vesitipun alta, mutta siihen kohtaan kävi tuuli. Nyt vaihtoehtona oli enää siirtyä sisätilaan eli joten sinne.
Markku tilasi spagetti carbonaran, Antti "the same" ja Johanna kotitekoista lasagnea, jossa oli vuohenjuustoa ja pinaattia. Jukka valitsi myös lasagnen, mutta sepä kestikin. Jukalla meinasi jo mennä hermo, että "lähetettiinkö sitä vuohenjuustoa lypsämään".

Vuohenjuusto-pinaattilasagne

Minullakaan ei ollut yhtään kummempi tuuri: tilasin kanajuustopekoni-hampurilaisen, joka tarjottiin ensin jostakin muusta kuin kananlihasta. Seuraava versio oli broileria, mutta jätetty raa'aksi eli ei muuta kuin takaisin. Lopulta sain lounaani - lihapalasesta oli leikattu paksuin kohta pois!

Aivan täydellinen päivä huolimatta pienoisesta lounasflopista huolimatta! Nyt suunnittelemme illastuspaikkaa.
Huomenna taas uudet kujeet.

Penalty-päivä Pyreneillä

Jokavuotinen laskettelulomamme suuntautui tällä kertaa Espanjan ja Ranskan rajalla sijaitsevaan lilliputtivaltioon eli Andorraan.
Lensimme lauantai-iltana Barcelonaan, josta oli uuvuttava bussimatka määränpäähän eli Soldeun kylään. Olimme perillä sunnuntaiaamun puolella klo 01.10. Ei muuta kuin unta palloon, että aamulla olisi tikissä. Majapaikkamme on kylän pääkadun varrella sijaitseva Xalet Montana, jossa saamme niin aamiaisen kuin illallisenkin.


Oppaamme Michelle odotti reippaana klo 10 kabiinin ala-asemalla. Päivästä ei valitettavasti näyttänyt tulevan kovin houkutteleva, koska edellisenä päivänä alkanut lumisade ei osoittanut laantumisen merkkejä.
Säätä uhmaten nousimme kuitenkin ylös ja kahlasimme koko päivän lähirinteissä. En sano nauttineeni kovin paljon. Piti oikein miettiä, että mitä näitten suksien kanssa pitäisi tehdä. Lumisateen lisäksi tuuli juoksutti irtolunta varmuuden vuoksi häiritsemään näkyvyyttä. Toisin paikoin tuuli oli niin jäätävä, että meinasi naama jäätyä.


Lounastimme El Tarterissa erittäin viehättävässä rinneravintolassa (El Mercat del Pi). Ei missään tapauksessa liukuhihnapaikka alppipaikkojen tyyliin. Katalonialainen keitto (kasviksia ja erilaista lihaa), paella ja musta riisi tekivät kauppansa.


Otsikon penalty-päivä johtuu siitä, että Team Läskikasan jäseniä voidaan rankaista mm. huonosta käytöksestä. Ensimmäisenä päivänä langetettiin yksi ehdonalainen tuomio: välivedellä vain vettä!

Majapaikkamme Xalet Montana, Carretera General 2 s/n, Soldeu

Lasketellen Grand Valirassa Andorrassa

Jokavuotinen lasketteluloma lähestyy! Kolmen viikon kuluttua ensimmäinen laskupäivä on jo illassa. Niin se vain menee.
Etukäteisvalmisteluina olemme huollattaneet suksemme, Markku osti uudet sauvat vanhojen Kerma Turbojen tilalle ja vaatevarastoakin on hieman päivitetty. Meillä ei ole hetkenkään tuntumaa suksilta tälle sesongille, mutta kaipa sitä aina alaspäin pääsee.

Tämänvuotinen kohteemme on Grand Valiran laskettelualue Andorrassa, tarkemmin Soldeun kylässä Pyreneillä. Andorra on yksi Euroopan lilliputtivaltioista, joka sijaitsee Ranskan ja Espanjan välissä. Maata hallitsevat Urgellin piispa ja Ranskan presidentti eli joka paikkaan se Sarkozykin ehtii.
Andorra on muuten Euroopan korkeimmalla sijaitseva valtio, keskikorkeus lähes 2000 metriä ja Soldeun kyläkorkeuskin on 1800 m.

Soldeu on yksi lumivarmimmista hiihtokeskuksista, tosin lunta taitaa olla nyt ihan mukavasti kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Andorra ei kuulosta kovin tyypilliselle talviurheilupaikalle. Todennäköisesti se on kuitenkin hyväksi havaittu, sillä viikko meidän jälkeen Soldeussa lasketaan ensimmäistä kertaa naisten maailmancupin osakilpailu. Eli Poutiaisen Tanjakin kurvailee niillä rinteillä meidän jälkeen.

Me emme tietenkään lähde hiihtelemään kaksistaan, vaan tämä on perinteinen, jokavuotinen Team Läskikasa-matka. Tällä kerralla Jukka-pojallakin on ihan oikea oma sänky, ettei tarvitse punkata missään kokoontaitettavassa hetekassa.
Lennämme lauantaina 28.1. Helsingistä Barcelonaan ja sieltä bussikyydillä (n 3 h) perille. Paluu seuraavana viikonloppuna samaa reittiä.

Julistan jo nyt tavanomaisen kisan avatuksi: kaikki lomaviikon aikana (29.1.-3.2.) blogikirjoituksiamme omalla nimellä tai tunnistettavalla nimimerkillä kommentoineet osallistuvat pienen tuliaislahjan arvontaan.
Ensimmäinen postaus  tapahtuu todennäköisesti juuri tuolloin sunnuntaina 29.1.

Kiitos kaikille blogin lukijoille ja erikoiskiitos kommentoijille!!! On aina jännittävää tsekata, onko kukaan käynyt lukemassa kuulumisemme tai antamassa palautetta.
Lukijakilpailun palkinnoksi hankittiin katalaaninkielinen Andorrasta kertova kirjanen. Jos teksti ei avaudu voittajalle ihan heti, niin ainakin siinä on kivoja kuvia katseltavaksi. Ja voittaja on Aili Inkeli!!!

München, Baijerin pääkaupunki

Syyslomanen toi meidät toistamiseen Baijerin pääkaupunkiin Müncheniin. Tämänvuotinen Oktoberfest alkoi jo 17.9. ja päättyy maanantaina 3.10. Nimestään poiketen tämä kansanjuhla on enemmän syyskuinen kuin oikeasti lokakuun tapahtuma.
Oktoberfest vetää vuosittain kai yli 6 miljoonaa kävijää --- ja sen huomaa müncheniläisessä katukuvassa: suurin osa paikallisista naisista pukeutuu DIRNDLiin ja miehet polvipituisiin nahkahousuihin. Minusta se on pelkästään hauska juttu. Olisipa Suomessakin jotakin vastaavaa.

Saavuimme Müncheniin perjantaina ja heti alkajaisiksi suuntasimme kohti Marienplatzia, joka on kaupungin keskeisin aukio. Marienplatzin pohjoisreunalla on Neues Rathaus, ja sen kellotornissa puolestaan kuuluisa Glockenspiel, joka esittää päivittäin klo 11 (plus kesäisin pari lisäkeikkaa) vajaan varttitunnin mittaisen keskiaikaisen kellopelinäytelmän. Kilkatuksen ajaksi Marienplatzille kerääntyy sadoittain turisteja ja paikallisiakin ihastelemaan tapahtumaa.

Toinen keskustan maamerkki on Frauenkirche, jonka tunnistaa kahdesta vihertäväkupolisesta tornista. Ylläoleva kuva on otettu tarkoituksella niin, ettei toista kupolia näy, koska se oli pressun peitossa.

Ja koska olimme jo valmiiksi keskustassa, niin miksi emme kävisi samantien läheisessä Hofbräuhausissa - tuossa maailmankuulussa oluttuvassa, jossa on turha kuvitella kuulevansa omaa ääntänsä, saati naapurin ääntä. Edellisellä kerralla emme Markun kanssa onnistuneet saamaan edes istumapaikkaa Hofbräuhausissa. Tällä kertaa onnistuimme sentään saamaan istuimen, mutta tarjoilua oli turha odottaa. Aikamme korvia torvisoitolla turrutettuamme päätimme poistua takavasemmalle - ja Markun tuntien, emme palaa kyseiseen anniskelupaikkaan koskaan. Piste.

Perjantai-iltana tapasimme anopin kauppaopistoaikaisen ystävättären (&miehen&tyttären), joka on nyt asunut Saksassa yli 40 vuotta. Aluksi illastimme Rathauskellerissä Marienplatzilla ja pitkän päivän päätteeksi kävimme Theresienwiesellä Oktoberfest-tunnelmissa. Aivan mielettömän paljon väkeä, joka paikka täynnä ja mikä meteli!

Lauantaiaamuna teimme lyhyen aamulenkin Nymphenburgin linnan puiston kanaalin varteen. Kuvassa itse linna on tuolla jossakin kaukaisuudessa. Hotellimme sijaitsi aika lähellä sekä em. linnaa että Olympiaparkia.

Lauantai-iltapäiväksi edellisen illan tuttavat kutsuivat meidät Andechsiin, jonne on kaikkiaan noin tunnin matka Münchenin keskustasta. Ensin noin 45 min S-bahnilla Herrschingiin ja sieltä vielä muutama kilometri autolla luostariin. Andechs on tosi suosittu kohde, jonne paikalliset ja vieraatkin tulevat päiväretkeilemään --- syömään ja juomaan luostarin tarjoamia antimia: itse kasvatetuista sioista tehtyä Haxea tai oman panimon olutta.

Kun palasimme Andechsin reissulta takaisin "kotimaisemiin", jäimme Hackerbrücken asemalla pois junasta ja työnnyimme keskusta-alueen perinteiseen ja isoon Biergarteniin eli Augustiner Kelleriin http://www.augustinerkeller.de/. Biergartenin koosta kertoo sen 5000 istumapaikkaa kastanjapuiden alla. Todellista Biergarten Stimmungia! Genau.

Sunnuntaiaamuna päätimme olla kaukaa viisaita ja lähteä hyvissä ajoin Wiesenille. Katin kontit. Niin olivat kaikki muutkin puoli miljoonaa ihmistä ajatelleet. Oktoberfest-alueella oli väkeä kuin merenmutaa, eteneminen lähes mahdotonta eikä yhteenkään Biergarteniin ollut mitään asiaa. Baijerilainen sääkin oli vielä kaiken lisäksi aurinkoisen paahtava, joten tilanne alkoi vaikuttaa huolestuttavalle. Reilun tunnin käyskestelyn jälkeen löysimme yhden pienen weissbier-panimon, jossa saimme seisaallaan ottaa tuopilliset ennen kuin palasimme kaupunkiin hengähtämään.
Iltapäivä kuluikin sitten sightseeing-kierroksilla niin keskikaupungilla kuin vähän kauempanakin.

Sää täällä Baijerissa oli erinomainen, lämpötila joka päivä keskimäärin +25 ja pilvetön taivas. Stimmungkin oli hyvä, tosin aika ajoin täyteen tupatut kulkupelit aiheuttivat hikeä ja tuskastusta.

Münchenissä ei voi käydä niin, ettei söisi Brezeliä ja mielellään suolaista sellaista! Ja siitä saa näyttävät kakkulat ;-D

Syyslomanen arvuuteltavana

Edellisestä matkakokemuksesta on jo huolestuttavan pitkä aika. Luulin jo, että pääsen fiilistelemään Helsinki-Vantaalle hakiessani Markun kollegaa, mutta kuinka ollakaan lento oli niin paljon myöhässä, että Markku haki itse britin. Eli häkkilinnun kurjuutta pitää kestää vielä hetkinen.

Ennen matkustamisen autuutta järjestämme taas kaikille lukijoillemme arvuuttelukisan, jossa jokaisella on mahdollisuus voittaa. Tarvitaan vain hitunen tietoa ja runsain määrin onnea.

Kysymys kuuluu: minne matkaamme syyslomasen viettoon?

Viiden pisteen vihje: varhaisin tunnettu maininta kaupungista on vuodelta 1158
Neljän pisteen vihje: se on Saksan kuudenneksi laajin suurkaupunki
Kolmen pisteen vihje: kaupungin keskeisin aukio on nimeltään Marienplatz
Kahden pisteen vihje: kaupungissa 1972 järjestetyissä olympialaisissa suomalainen Lasse Viren kaatui, mutta voitti silti 10000 metrin juoksun
Yhden pisteen vihje: kaupungissa järjestetään vuosittain Oktoberfest, joka on maailman suurin kansanjuhla
Miinuspisteinen vihje: kaupungin nimi lausutaan Mynssen

Vain osallistumalla voi voittaa! Lähetä vastauksesi kommentoimalla tätä tekstiä nimelläsi tai tunnistettavalla nimimerkillä viimeistään 29.9.2011. Kerro kommentissasi, minkä vihjeen perusteella päätit vastata niinkuin vastasit.
Sähköpostitse, postitse, puhelimitse tai hihasta nykäisemällä jätetyt arvuuttelut eivät osallistu arvontaan.
Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan jotakin kohteelle ominaista.

Syyslomavisan voittaja on arvottu. Osallistujia oli niukanlaisesti, mutta kuitenkin sen verran, ettei Markun uuteen huopahattuun tarvinnut laittaa vain yhtä arvontalippusta.
Markku osti itselleen uuden huopahatun Andechsista ja arvonta suoritettiin siitä lauantai-iltana 1.10. hotellihuoneessamme.
Voittaja on nimimerkillä "Johannes Matero" osallistunut kisaaja. Onnea! Onnea! Onnea!
Hieno palkinto odottaa virallista luovutustilasuutta.

Oheisessa kuvassa uuden huopahatun omistaja on kuukahtanut S-bahniin vai onko niin, että kauneusunet eivät ole koskaan pahasta :)

Suomen Manchester - Tampere

Suunnittelimme, että teemme viimeisellä lomaviikolla jonkun pienen lomamatkan, sillä ainaista matkahampaan kolotusta ei ole saatu eliminoitua.
Vaihtoehtoja oli neljä: Tampere, Tallinna, Tukholma tai ei lähdetä mihinkään! Näistä valikoitui päiväretkikohteeksi Tampere, nääs.
Oikeastaan meillä oli velvollisuuskin käydä Tampereella, koska olimme juhannuksena Turussa, joten eihän kummallekaan ikuiselle kiistakumppanille sovi antaa toista enempää suosiota.

Niinkuin kuvasta näkyy matka tehtiin junalla.
Heti perille saavuttuamme kävimme kevyellä lounaalla Scandicin Food Plazalla.
Sen jälkeen lähdimme pienelle nähtävyyskävelylle lähimaastoon. Ulkona oli läkähdyttävän paahteinen sää, huh huh.
Ensimmäiseksi suuntasimme Lars Sonckin suunnittelemaan Tampereen Tuomiokirkkoon, jonka freskot on maalannut Hugo Simberg. Kirkko on ulkoapäin näyttävä harmaagraniittinen  rakennus ja sisällä tekevät vaikutuksen juuri mainitut Simbergin maalaukset sekä hienot ikkunat.

Kirkosta käyskentelimme Tammerkosken partaalle. Aurinko porotti ja vaatteet liimautuivat kiinni ihoon. Oli pakko päästä virkistäytymään Finlaysonin alueella sijaitsevaan Plevna-panimon terassille.

Kirkon ja kapakan jälkeen kävimme oikeasti Tammerkosken rantamilla, ohitimme Keskustorin ja laskeuduimme Laukontorille. Ehdotin Markulle mustamakkara-snacksiä, mutta hän kieltäytyi, koska olisimme kohta menossa syömään ravintola C:hen.

Tampereen päiväretki päättyi erinomaiseen illalliseen vuoden ravintolaksi valitussa Ravintola C:ssä Rautatienkadulla http://www.hyvaaruokahalua.blogspot.com/

Matkailuhampaan kolotus helpottui hieman - toistaiseksi.