sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Loma Toscanassa numero tredici: Repubblica di San Marino

Päiväretkikohteemme San Marinon lilliputtivaltio sijaitsee kesäasunnostamme hieman haasteellisessa kulmassa. Matkaa on vain vajaa 150 km, mutta jokseenkin kohtuullista pikatietä sinne ei meiltä ole, joten aikaa moisen matkan taittamiseen menee melkein 2,5 tuntia.
Moonika, joka sai uuden virtapiuhan, ohjasi meidät innokkaasti kohti Arezzoa ja sieltä edelleen kohti Apenniinien vuoriston kukkulakylää, joka on tottakai päässyt Unescon maailmanperintöluetteloon. Tämänviikkoista vierastamme eli Holi-tätiä meinasi huokailuttaa, kun Volvo lähti kampeamaan ylöspäin aina vain kapeampia kärrypolkuja. Kurvi tuli kurvin perään ja ylemmäs mentiin.

San Marinon korkein kohta on 755 metriä merenpinnan yläpuolella eli näköpaikoilta alkoi olla kohtuullisia maisemia. 


San Marino ei kuulu EU: hun, mutta käyttää euroa valuuttana ja sitä pidetään yhtenä Euroopan veroparatiiseista. Katukuvassa halvat hinnat eivät näkyneet.
Asukkaita San Marinossa on noin 30 000 ja maa jakautuu yhdeksään kuntaan.


San Marino on miehitetty turisteilla ja se näkyy valitettavasti katukuvassa. Kaikki kadunvieruskaupat ovat täynnä lomaparatiisien tapaan rihkamakauppoja ja piraattiasusteiden myymälöitä. Varmaan sieltä olisi Louis Vitton -laukki irronnut alhaiseen hintaan, mutta laatua ei olisi taannut kukaan. Tosin en ole täysin varma siitäkään, että aidot merkkitavarat tuotetaan esimerkiksi Italiassa tai Ranskassa.

Maisemia ja puitteita ei käy moittiminen. Paljon historiallisia rakennuksia ja kukkulakaupungeille tyypillisiä rakennelmia siellä on. 
Ainoa ongelma, josta en valita siitäkään, oli kuumuus. Kaupungin kapeilla kaduilla oli miljoona ihmistä, kivimuurit ympärillä, tuulenvireestä ei tietoakaan ja lämpömittarin lukemat keskimäärin +35C. Melkolailla meinasi puskea hien pintaan. Tässä kohtaa kiitän taas asuntomme pesukonetta.




Paluumatkalla emme välttyneet kiharaisilta vuoristoteiltä. Osassa oli kunnon sortumia, joita ei italialaiseen tapaan korjata, vaan niiden kohdalle laitetaan vain suoja-aita ja opasteet kiertämistä varten. 
Miksi korjata tietä, jos sen voi hoitaa kiertotiellä tai vaikka asentamalla liikennevalot ohjaamaan liikenne vauriopaikan ohitse!

4 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Toki turistia huokailutti, kun ei itse ollut ratin takana... oisin varmaan pöönännyt yhtä lujaa. Yleiset tullittomat tiet ovat suurelta osin solala-kunnossa.

Parin päivän kokemuksien keräilyllä suosittelen ehdottomasti lomailukohteeksi ��

Helna kirjoitti...

Holi-täti on todistettavasti kirjoittanut kommenttinsa nollatoleranssissa, mutta ennakoiva tekstisyöttö tekee tepposet. Tarkoittaa kuulemma, että tullittomat tiet ovat osin SURKEASSA kunnossa. Se pitää paikkansa. Autostradalle on maksettava tietullia, mutta muille teille pääsee ilmaiseksi. No, autostradat ovatkin lähes loistokunnossa, ja muut tiet pottupeltoa.

mummi kirjoitti...

Hyvä kun selvisitte hengissä niistä "kiemurakireistä". Olisi voinut vähän pöljättää. Hyvää loman jatkoa ja helteitä. Meille luvataan että helteet olisivat tällä erää ohi. No mustikan poiminta alkakoon.

Anonyymi kirjoitti...

Jätän kommentin ihan siltä varuilta, että arvontahatusta olisi mahdollisuus napsahtaa päävoitto.

Hemppa