Hikiset oltavat

Olemme todellakin viimeisessa kohteessame Australiassa, siis Darwinissa. Kuten sanottua tama on tropiikkia ja saatila on sen mukainen. Kuuma, ei hellelukemia, mutta korkea ilmankosteusropsentti tekee olemisesta hikista.
Tama ei ole niinkuin turkkilainen sauna, koska taalla nakee, mutta ei tama ole huonosti lammitetty tavallinen saunakaan. Onpahan vaan tammonen omanlaisensa.

Darwin on pikkukaupunki, joka karsi II maailmansodassa pahoin japsien pommituksista. Itseasiassa kai koko kaupunki pantiin silloin sileaksi. Toisen kerran Darwin pyyhittiin maailmankartalta jouluna 1974 (tai 1973), jolloin syklooni (pyorremyrsky?) Tracey havitti kaiken, mita oli havitettavissa.
Yritimme eilen katsomaan parlamenttitalon kirjastossa esilla ollutta nayttelya Traceysta, mutta huonoksi onneksemme se oli juuri purettu. Toisesta maailmansodasta kertova nayttely alkaa vasta helmikuun puolivalissa ja niin kauan emme ajatelleet ollaa taalla :)

Nama viimeiset paivat ovat vahan jaahdyttelya. Ja varsinkin, kun sattuu tallaiseen pikkukylaan, jossa ei ole paljon muuta kuin kaksi katua ristissa.
Tanaan tiistaiaamuna kaytiin uimassa hotellin uima-altaalla, sitten postitettiin viimeiset postikortit (kaikkiaan 66 kpl on lahetetty!), shoppailtiin Markulle uudet s-hortsit ja uikkarit.

Juttelimme eilen illalla matkastamme, sen kohokohdista seka vahan pettymyksistakin. Matka on ollut onnistunut niinkuin korteissamme olemme kertoneet. Kaiken kaikkiaan tama on maksanut saastamisen vaivan.

Huippuhetkia ovat ehdottomasti olleet Uluru ja koko punainen keskusta. Semmoista ei ole missaan muualla. Jostakin kumman syysta siella oli tsiljoona karpasta ja sen takia piti pukea verkkohattu aina ulos mennessaan. Maisemien kannalta Illawarra Fly oli myos unohtumaton.
Sydney on myos vailla vertaa molempien mielesta ja sielta tehty Hunter valley -retki maksoi vaivan.
Auton vuokraaminen oli oikea ratkaisu. Vasemmanpuoleinen liikenne sujui kaikesta huolimatta hyvin alkumetreista lahtien. Jotenkin aika luontaisesti sita hakeutuu niin, etta keskiviiva on kuljettajan vieressa. Mina (Helena) hain muutaman kerran vaihde"keppia" oikean kaden puolelta (siis ovesta), kun se tietenkin oli vasemman kaden puolella.

Edellisesta reissusta on aika tarkalleen kuusi vuotta ja olemme sita mielta, etta tassa ajassa Australiakin on muuttunut. En muista, onko kerrottu, etta esim. Sydneyssa asuu nykyaan yli 2,5 milj aasialaista (yli 60 % koko kaupungin vakiluvusta) eika se voi olla nakymatta ja vaikuttamatta. Johtuneeko se siita vai mista, mutta jotenkin ihmisten kayttaytymisessa nakyy hivenen ei-niin-tyypillista-aussie-epaystavallisyytta.

Ehka Australia on nyt kuitenkin vahaksi aikaa nahty ja koettu.

Have a great time guys!
an aussie bloke and his sheila