Keskiviikkona 3.6. lähdimme puoliltapäivin kohti keskustaa tarkoituksena tehdä kaupunkikiertoajelu kaksikerrosbussilla. Säätila oli edelleen aurinkoinen, mutta hiostava. Ostimme kiertoajeluliput Union Stationilta ja hyppäsimme pysäkillä odottaneeseen doubledeckeriin. Capitol, museoita, monumentteja, lisää museoita ja monumentteja ja lopuksi Valkoinen Talo kaukaa, mutta silti tunnistettavasti.
Washingtonhan on samanlainen keinotekoinen pääkaupunki kuin Canberra Australiassa. Kaupunki on tupattu täyteen kaiken maailman monumentteja: Washingtonille, Jeffersonille, Rooseveltille, Lincolnille, II maailmansodalle, Vietnamin ja Korean sodalle jai kaikelle mahdolliselle. Toista tuntia jaksoimme ihmetellä erilaisia pytinkejä ennen kuin hyppäsimme tien sivuun ja riensimme virvoittamaan itseämme.
Washington on toisaalta oikein viehättävä kaupunki. Jos teksteistämme on jäänyt joiltakin osin sellainen mielikuva, että amerikkalaiset kaupungit ovat tylsiä ja hiljaisia, niin Washington ei ole sitä. Täällä on jo sellaista eurooppalaista meininkiä. Washingtonin kaduilla näkee käveleviä ihmisiä.
Illansuussa täällä alkoi sataa ja tätä kirjoitettaessa ulkona riehuu voimakas ukkonen. Vettä tulee kaatamalla, salamat leiskuvat ja jylinä on mitä melkoisin.
Torstaiaamuna Nissanin nokka käännetään kohti Philadelphiaa. Ajovuorossa Helena. Ei pelota, vaikka vastassa on yli miljoonan asukkaan kaupunki. Moonika piirtelee ajoreitin ja sen mukaan mennään.
Itseasiassa Washingtonista Philiin koko matka on kaupunkia - ensin se muuttuu Baltimoreksi ja lopulta Philadelphiaksi.
Tapaamme huomenillalla Markun kolleegan Stevenin.
Kuvia tulee liitteeksi jahka saadaan kameran akku ladattua (Toim.huom. 4.6. on ladattu Capitolin kuva). Täällä Ameriikassa säähkö on paljon köykäisempää kuin siellä kotimaassa. Kaikkien sähköisten apparaattien lataukset kestävät vain tuokion. Kyllä kannattais vaikka Fortumin lähettää tänne vähän kunnon säähköä :)
3 kommenttia:
Pitääpä laittaa kehitysidea eteenpäin, jos vaikka laajenisi idän sijasta Atlannin yli länteen ;)
Liekö latausnopeuden syynä kenties pienempi jännite 110V 230V sijaan, jolloin virtalähde pystyy ehkä syöttämään jopa kaksinkertaista virtaa...
Anyway, mukavaa on ollut lukea teidän viiden matkasta ja sen koukeroista. Moonika on tainnut usein jäädä vähemmistöön, se kun ei pysty parka muuta kuin huutelemaan sieltä muovilaatikosta.
Moonika on ollut tosi mukavaa matkaseuraa - aina siihen asti, kun se rupeaa jankkaamaan, että käänny nyt perkele vasemmalle. Sillä on kuitenkin aika hyvä numero piirustuksessa, koska heti osaa värittää järvet ja joet ja rautatiet näytölle. Välillä se onneksi on hiljaa, se plaraa jotakin ruutuvihkoa jossakin Pärnussa ja tutkii, että mihinkähän ne nyt mahtavat karata sovitulta reitiltä! Ilman Moonikaa ei oltais Filadelfiassa.
Lähetä kommentti