Käkikellojen maassa

Sunnuntaiaamu valkeni Schaffhausenissa Sveitsissä puolipilvisenä ja koleahkona. Sveitsissä välimatkat ovat todella lyhyitä eli parin tunnin ajolla on herkästi maan toisessa reunassa, etenkin jos aloittaa toisesta reunasta!

Sunnuntain ohjelmassa oli entisen koulukaverin tapaaminen Zürichissä - edellisestä tapaamisesta onkin kulunut yli 33 vuotta. Siitä huolimatta tunnistin kyllä hänet heti ensisilmäyksellä.
Anna-Riitta tutustutti meidät Zürichin keskustaan ja Zürich-järven rantamaisemiin. Markku sompaili niinkuin vanha tekijä kaupungissa, vaikka Zürich vaikutti hieman monimutkaiselle liikennejärjestelyiden puolesta.

Ajelimme Zürcher-seen rantaa pitkin Rapperswiliin. Siellähän on tainnut mm. Raimo Summanen toimia paikallisen jääkiekkoseuran valmentajana. Kävimme kahvilla. Se olikin oma episodinsa: ensin mentiin pöytään ja tilattiin kahvit, jonka jälkeen palattiin takaisin tiskille tilaamaan syötävää. Mutta kahvit ja mansikkaleivokset saatiin.

Lopuksi teputeltiin linnan alapuolella hienossa ruusutarhassa ja otettiin pakolliset yhteiskuvat.


Iltapäivällä ajoimme päivän lopulliseen päämäärään eli Dagmerselleniin, jossa ystävämme Verena perheineen asuu. Majoituimme Löwen-gasthausiin ja riensimme syömään.

Illalla Verena, Roland, Vera and Aline tulivat hakemaan meidät kotiinsa.Tuliaiset tai niinkuin Airi sanoi, meniäiset vaihtoivat omistajaansa. Jälleennäkemisen riemu oli taas sanoinkuvaamaton! Meillä oli oikein hauska ilta.


Maanantaina Roland asettui auton rattiin ja suuntasimme Emmentalin laakson kautta Thuniin, joka sijaitsee Thuner-seen rannalla (kuva alla). Aivan uskomattoman kauniita maisemia. Jopa henkeäsalpaavia.
Lounaan jälkeen matka jatkui kohti Interlakenia ja sieltä aloitimme kipuamisen yli 2 kilometrin korkeuteen Grimseliin. Huh huh. Tie mutkitteli pahimman kerran ja "maajalka" oli aina vaan kauempana meistä. Lämpötila laski Thunin +13C -lämpötiolasta lähelle nollaa! Hyvissä ajoin ennen huipun saavuttamista menimme pilveen ja loppujen lopuksi olimme lumisateessa kesärenkailla!
Edellisenä yönä vuorenylitystie (pass) oli ollut suljettuna lumisateen takia!

Paluumatka oli jopa jännittävämpi, koska tulimme vuorenrinnettä alas niin, että autonikkunasta näkyi vain putousta alas satoja metrejä! Taas voi sanoa, että huh huh.
Eikä siinä kaikki. Päästäksemme takaisin lähtöpisteeseen meidän oli vielä ylitettävä yksi pass (Furka), joka oli jopa korkeammalla kuin edellinen, mutta siellä ei ollut lunta. Tie sen sijaan mutkitteli entistä kiemuraisemmin sekä ylös mennessä että alaspäin tullessa, mutta alas tultiin.


Tällä hetkellä istumme Verenan kotona. Olemme syöneet raclettea tykötarpeineen ja nyt on vuorossa jälkiruoat ja -juomat.


Huomenna uudet seikkailut. Ymmärtääkseni Luzernin seutuvilla.