Kyläjuhlat

Tiistaiaamu 22.6. valkeni jo vähän mukavammassa säässä. Aurinkokin pilkisteli pilvien raosta, mutta lämpötila oli vielä entisenlaisissa lukemissa. Kun lähdimme Markun kanssa aamulenkille klo 7.45, ensimmäiset kymmenet metrit tuntuivat viileille, mutta sitten liikunta teki jo tehtäväänsä ja hiki nousi pintaan. Hölkyttelimme Dagmersellenin kylästä ulos paikallisten lehmien ihmeteltäväksi. Katsoivat ihmeissään, vaikka yritimme huudella niille "Grüetzi".

Roland tuli majapaikkaamme klo 10 ja päivämme kohti uusia seikkailuja saattoi alkaa. Ajelimme Luzerniin pikkukylien (mm. Sursee) kautta.

Luzern on nätti pieni kaupunki (65.000 as), sanoisin mielelläni Zürichiä kauniimmaksi. Se sijaitsee Vierwaldstätter-järven rannalla, joka tarkoitti sitä, että teimme parin tunnin laivaristeilyn ja nautimme samalla lounaan. Kiertelimme myös vanhassa kaupungissa, jonka taloissa on paljon seinämaalauksia.

Luzernissa on myös pari kaunista vanhaa puusiltaa (toinen niistä Euroopan vanhin puusilta), jotka on katettu. Sillat johtavat Reuss-joen rannalta toiselle. Sillan kattojen kaikkiin takstooleihin (en tiedä tuliko termi oikein, mutta sinä varmaan tiedät mitä tarkoitan) on maalattu historiallisia tapahtumia. Japanilaiset kuvasivat ahkerasti maalauksia. Suomalaiset eivät :)

Nähtävyyspäivän päätteeksi nautimme virvokkeita Chateau Gütschissä (http://www.chateau-guetsch.ch/), josta oli loistavat näköalat kaupunkiin ja ympäröivään alueeseen.

Klo 17.30 meillä oli jälleen treffit Rolandin kanssa, joka ajoi meidät Geuensee-nimiseen naapurikylään. Geuensee on Verenan kotikylä ja siellä hän on aloittanut kirjeenvaihdon minun kanssani.

Ihan ekaksi menimme tapaamaan Verenan 86-vuotiasta äitiä hänen huoneistoon kylän keskustaan. Hän oli nimenomaisesti halunnut, että me käymme katsomassa kuinka hän asuu nykyään. Virkeä mummeli, joka oli samana päivänä viimeksi ollut englannin tunneilla!!!

Seuraavaksi seurueemme kärrättiin Verenan lapsuudenkotiin (kuva ohessa), jossa teimme tupatarkastuksen. Siellä asuu nykyään Edgar-veli perheineen. Verena kertoi, että heillä oli aikanaan aika tiivis tunnelma, koska lapsia oli kaikkiaan 7 plus vanhemmat päälle.

Seuraava etappi oli Verenan Ines-sisaren upouusi koti, jonne oli loihdittu pienimuotoinen vastaanotto meille. Pikkupurtavaa (kuivattua villisian lihaa, paikallista Willisau-makkaraa, parmankinkkua, kahdenlaista parmesanjuustoa, mozzarellaa&tomaattia, basilika- ja oliivileipää yms yms) ja palanpainikkeena olutta ja valkoviiniä.

Ei se riittänyt, että oli syötävää ja juotavaa, vaan meitä kokoontui tapaamaan koko seutukunta! Verenan äiti, Rolandin äiti, Verenan Edgar- veli perheineen (vaimo Amelie ja lapset Laura, Linda ja Sofia), Albert-veli perheineen (vaimo Irene ja pojat Matthias ja Simon sekä tytät Isabelle), Ines-sisar miehensä Marcuksen ja poikansa Davidin kanssa (tottakai, koska olimme heillä!), Verenan lapsuudenystävä Jutta ja hänen tyttärensä. Puuttuukohan listasta joku, en tiedä, mutta väkeä oli riittämiin. Tottakai tietenkin Vera ja Aline olivat siellä.

Eikä tässä vielä kaikki. Äsken kuvattujen alkupalojen (!!!) jälkeen ajoimme takaisin kotikylään ja Verenalle syömään luzernilaista herkkua. Nimeä en lähde kirjoittamaan, koska se on jotakin sveitsinsaksaa eikä siitä ota selvää erkkikään.

Auf wiederluege!