Kapeiden kulkuväylien ajotaito karttuu Monacossa

Juhannusaattoaamu 2010 Diano Marinassa oli lupaava. Lämpötila seurueemme startatessa matkaan oli jo noussut yli 20C ja kello näytti vasta aamukymmentä.
Päivän ensimmäinen etappi oli Monacon ruhtinaskunta, jonne Moonika ohjasi meidät jotenkin takakautta (osoitteeksi oli annettu Place du Casino) ja kapeita katuja, mutta todellisuudessa emme olleet nähneetkään vielä mitään TOSI kapeaa. Ensimmäinen stoppi tehtiin aivan mahdottoman hienolla näköalapaikalla, josta avautuva näkymä ei voinut muuta kuin salvata hengen!
Monaco ja Monte Carlo on rakennettu pieneen lahden poukamaan ja se on omassa ahtaudessaan jotakin silmiä hivelevää.
Monte Carlon kaduilta on turha kuvitella löytävänsä parkkipaikkaa muuten kuin lottovoittona tai sitten sinulla on oltava Smart-kokoinen auto, joka sopii vaikka tuhkakuppiin.
Meidän kulkupeli sai oman partensa parkkihallista.
Katsastimme jalan kuuluisan huvipursisataman ja Casinon alueen eikä se ollut mikään vilvoittelureissu, sillä elohopea lähenteli +30C ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tällä kertaa ei keittänyt pelkästään papalla, vaan koko porukka kulki paidanselkä märkänä.

Nyt aletaan päästä otsikon mukaiseen aiheeseen: parkkihallin parkkiruudut ja ajoluiskat olivat suht normaalin kokoisia, mutta ulosajoluiska oli suunniteltu taas jollekin mopoautolle! Helenan piti hetken aikaa miettiä, että mitenkähän Volvon nokan kääntäisi, että auton saisi kohtuudella ilman naarmuja taivutettua ulos maanuumenista. Tulihan se sieltä, mutta ei keulan eikä liioin kylkien puolelle olisi juuri Hesaria enempää mahtunut. Ja itse Monte Carlon kaduilla ajo, se oli myös yhtä peilien irtoamisen varjelua.
Lyhyt pätkä F1-kaupunkirataa korvasi ahdastakin ahtaammat kadut ja taas oltiin matkalla kohti uusia seikkailuja.
Kaikesta huolimatta Monaco on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Ahtaisiin olosuhteisiin tutustuminen sai jatkoa seuraavassa kohteessamme eli Grassessa Ranskan puolella. Ajomatkaa Monacosta noin 70 km, maasto on yllättävän vuoristoista tai maantiedon taidoissamme on suuria puutteita.
Majoituimme Mandarina-nimiseen hotelliin, joka oli vain 5 min kävelymatkan päässä keskustasta (näin hotellin sivuilla mainostettiin). Viisi minuuttia tarkoitti menosuunnassa kuitenkin jatkuvaa zikzak-kurvailua (autolla) aina vaan kapeampia katuja ylöspäin kohti taivasta ja kävellen n 400 porrasta! Heh heh- taas keitti.
Mutta se menomatka. Kadut kiemurtelivat aina vain ylöspäin, yksikin katu tuntui nousevan kohtisuoraan ylös niin, että kuskikin piti ottaa jo etunoja :) Hotelli löytyi ja parkkipaikkakin, mutta kulku parkkipaikalle vaati millimetripaperia ja viivotinta, mutta perille päästiin ja ennen kaikkea ilman naarmuja!

Näkymä hotellilta on ensiluokkainen ja muutenkin voimme suositella sitä majoituspaikkana, mutta kannattaa olla liikkeellä vaikka Morris Minillä.