Sombreromies Saksassa?

Keskiviikkona tutustuimme Kölnin nähtävyyksiin sekä maajalasta että vesitse. Kapusimme kaikki 533 askelmaa Kölnin tuomiokirkon torniin ja takaisin! Huh, vähän hikeä puski ja läähätytti viimeisillä askelmilla, mutta haaste suoritettiin. Sen jälkeen otimme rauhallisemmin tunnin kestävällä Reinin risteilyllä --- siellä sai istua paikoillaan ja kuunnella selostusta Kölnin roomalaishistoriasta jne.

Iltapäivällä kirjeenvaihtokaveri Ulrike nouti meidät hotellista kotiinsa Leverkuseniin (n 20 min Kölnistä) illalliselle. Menomatkalla Ulrike kierrätti meidät Bayerin tehtaiden kautta - BAYER on aina ollut osa leverkusenilaisten elämää. Suurin osa alueen ihmisistä on saanut elantonsa työskentelemällä Bayerilla. Niin myös hänen isänsä ja nykyään myös hänen veljensä.

Nautimme ihanan illallisen Ulriken ja Horstin kotona ja mukana olivat tietysti myös Saskia-tytär poikaystävänsä Fabianin kanssa kuin myös Nicolas-poika.

Tapaamista ei voi kuvailla ensitapaamisena, koska meillä on kuitenkin ollut sähköposti- ja kirjeyhteys Ulriken kanssa aikaisemmin, mutta ensitapaaminen on aina ensitapaaminen. Anyways, Ulrike näytti juuri siltä kuin hän oli näyttänyt valokuvissakin.

Meillä oli todella hauskaa! Emmekä taaskaan jättäneet suomenkielen oppituntia perkeleineen yms väliin :))

Torstaiaamuna olimme varhain (klo 8.50) liikkeellä. Suuntana Reinin laakso Koblenziin saakka ja sieltä Moselin laaksoa niin pitkälle kuin löytäismme sopivan majapaikan. Ajomatkaa piti tulla vain noin 250 km.

Alkumatka meni hyvin, pysähdyimme Remagen-nimisessä paikassa aamukahville. Myös paikalliset olivatulleet samaan kuppilaan - aamukaljalle! Koblenzissa oli suunnitelmissa käydä Deutsche Eckessä (so. Rein ja Mosel yhtyvät), mutta vesisade alkoi pahimmoilleen ja hiuslisäkkeittemme vaurioitumisen varjolla painoimme kaasua ja suuntasimme kohti Moselia rantoja.

Todella henkeäsalpaavia maisemia koko jokilaakso! Pysähdyimme Bernkastel-Kuesissa (keskusaukion taloja kuvassa) lounaalle (kaduilla kuului myös suomea) . Viinitarhoja on jatkuvana nauhana koko jokivarren matkalla ja pieniä kyliä on samoin muutaman kilometrin välein jokilaaksossa.

Lounaan jälkeen ajoimme n 20 km ja asetuimme Piesport-nimiseen kylään (n 20 min ennen Trieriä) viehättävään Winzer-majataloon. Omistajilla on oma viinitarha, jonka tuotantoa maistelimme päivän päätteeksi talon Erich-herran kanssa.

Tämän tekstin otsikko sai nimensä siitä, että papalla taisi loppua tekeminen autossa ja hän rupesi leikkimään niskatyynyllä. Halvat huvit!