New York sightseeing - osa 3 (final episode)

Keskiviikko oli viimeinen kokonainen päivämme New Yorkissa. Ohjelmassa oli ainoastaan kiertoajelupaketin viimeinen osa eli ns. alakaupungin kierros.
Downtown merkitsee yleensä kaupungin keskustaa, mutta täällä Nykissä koko Manhattan on keskustaa, joten tässä tapauksessa downtown on ymmärrettävä saaren alaosana.

Tällä kertaa oppaamme ei ollut aasialainen eikä amerikkalainen, vaan kovaääninen Jose, joka mölisi ja huusi kuin sumutorvi tai pasuuna tai joku muu mölytoosa. Hän oli varmaan omasta mielestään valtavan vitsikäs, mutta jo alkumatkasta toivoimme, että olisimme pian Lower Manhattanilla ja pääsisi tuostakin mokomasta kailottajasta.

Taas kierreltiin samoja tuttuja kulmia:  Empire State Building, Madison Square Garden, Macy's, Flatiron Building.

Ylläolevaa kuvaa katsoessani mietin, että miksihän se on otettu! Sitten muistui mieleen Josen jorinoista, että tällä Greenwich Villagen kadulla (en muista numeroa) olevat katuvalopylväät ovat New Yorkin ensimmäiset ja niitä kutsutaan putoaviksi kyyneliksi (dropping tears).

Washington Square Parkin reunalla on komea riemukaari, joka on pystytetty George Washingtonin virkaanastujaisten 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Esikuva varmaan jostain Ranskasta.
Manhattanin puistot ovat olleet aikanaan hyvinkin epämiellyttäviä paikkoja huumeporukoineen ja muine hörhöineen. Vuosina 1993-2001 New Yorkin pormestari Rudy Giuliani kunnostautui rikollisuuden vähentämisessä, kaupungin puhdistamisessa ja asukkaiden elintason nostamisessa. Osaksi varmasti sen takia keskeisimmät puistot ovat rauhallisia pikkukeitaita sykkivässä kaupungissa.

Tämän jälkeen oli pakko päästä Josesta eroon. Jäimme Chinatownin kulmilla pois kyydistä ja suunnistimme kohti Pikku-Italiaa, onhan italialainen ruoka mielestämme maailman parasta heti poronkäristyksen, karjalanpiirakoiden ja mämmin jälkeen!
Maittava lounas Casa Bellassa ja takaisin pysäkille.

Ajoimme paikalle, jossa pitäisi olla kaksoistornien muistomerkki, mutta me ei löydetty sitä. Ja siitä sain aihetta kävellä niska jäykkänä muutaman korttelin välin ... vaikkeivat rakkoiset jalkani sitä olisi toivoneetkaan. Onneksi tuli bussi ja pelasti meidät siltä kurjimukselta.
Pitäköön muistomerkkinsä aitauksessa, jos siltä kerran tuntuu.
Uusia tornitaloja nousee samoille paikoille ja taisinpa lukea uutisista, että joku korkeimman talon viimeinen palkki olisi asetettu paikoilleen tällä viikolla. Talon yläilmoissa työskentelevillä ei sovi olla korkean paikan kammoa!

Kierroksen päätteeksi menimme kotikulmilla irkkupubiin katsomaan Espanja-Portugali -ottelun lopun --- ja huonosti kävi. Olimme niin portugalilaisten puolella.