Vegasin vilkkuvaloista lähdimme kohti Arizonan osavaltiota, mutta pysähdyimme rajapyykillä eli Hooverin padolla (Hoover Dam) ihastelemaan insinööritaidon luomuksia. Sanoinkuvaamattoman ihasteltavaa nähtävää. Valtavia rakennelmia äärimmäisissä maisemissa. Tälläkin hetkellä siellä pykätään jotakin siltaa, joka ylittää patokuilun - siis se on korkealla. Tulipahan mieleen, ettei tullut tsekattua mistään kuka vastaa sillanrakennustekniikasta - ettei vain olisi joku suomalainen osaaja.
Itseasiassa Hoover Dam sijaitsee Nevadan ja Arizonan rajalla, joten saatoimme siirtyä vaivattomasti uuteen osavaltioon. Samalla vaihtui myös kuski eli Antti pääsi "ponin" ohjaksiin apukuskinaan Helena (jota Antti vielä katuu!).
Matkalla kohti seuraavaa etappia eli Sedonaa, pysähdyimme Kingmanissa lounalle. Paikaksi valikoitui Lotta Lou's Cafe eikä se ollenkaan huono vaihtoehto ollutkaan. Periamerikkalainen kahvilan ja hampurilaisravintolan sekoitus, jossa oli sellaiset elokuvista tutut keinonahkapenkit looseissa ja kahvilan emäntä (joko Lotta tai Lou) oli taas ystävällisyydessään parasta A-luokkaa. Hänhän puhutteli kaikki kaksijalkaiset ohikulkijat potkukelkasta lähtien...
Meille oli kehuttu Sedonaa todella paljon. Flagstaffin jälkeen tie muuttui hyvin kuvaukselliseksi, joten saatoimme odottaa lupausten mukaisia näkymiä. Korkeimmillaan käytiin jotakuinkin kahdessa kilometrissä --- ja tie mutkitteli serpentiinimäisesti alaspäin kohti määränpäätä. Oi ja voi ja wau -huutoja kuului kaikilta istumilta. Välillä kyllä kuului myös, että "pölijä, kato nyt vähä mihin nää ajat!".
Saavuimme todella uskomattoman kauniiseen Sedonaan noin klo 17 paikallista aikaa ja majoittauduimme Days Inn -hotelliin, jossa oli taas kerran mielettömän hyvä palvelu.
Koska tänään oli Johannan synttärit menimme vastaanoton Lindan suosittelemaan Relics-ravintolaan parin korttelin päähän. Ja taas tuli herkkuja pöytään - ja Johannalle synttärin kunniaksi drinkkejä kynttilällä ja ilman.
Huomenna on aikainen herätys. Tsekkaamme aamutuimaan paikalliset nähtävyydet, mahdollisesti shoppailemme (mm. paikallisessa HD-kaupasssa HUOM! Mika) ja sitten kohti Monument Valleyta.
Iloisiin lukemisiin puolin ja toisin.
Itseasiassa Hoover Dam sijaitsee Nevadan ja Arizonan rajalla, joten saatoimme siirtyä vaivattomasti uuteen osavaltioon. Samalla vaihtui myös kuski eli Antti pääsi "ponin" ohjaksiin apukuskinaan Helena (jota Antti vielä katuu!).
Matkalla kohti seuraavaa etappia eli Sedonaa, pysähdyimme Kingmanissa lounalle. Paikaksi valikoitui Lotta Lou's Cafe eikä se ollenkaan huono vaihtoehto ollutkaan. Periamerikkalainen kahvilan ja hampurilaisravintolan sekoitus, jossa oli sellaiset elokuvista tutut keinonahkapenkit looseissa ja kahvilan emäntä (joko Lotta tai Lou) oli taas ystävällisyydessään parasta A-luokkaa. Hänhän puhutteli kaikki kaksijalkaiset ohikulkijat potkukelkasta lähtien...
Meille oli kehuttu Sedonaa todella paljon. Flagstaffin jälkeen tie muuttui hyvin kuvaukselliseksi, joten saatoimme odottaa lupausten mukaisia näkymiä. Korkeimmillaan käytiin jotakuinkin kahdessa kilometrissä --- ja tie mutkitteli serpentiinimäisesti alaspäin kohti määränpäätä. Oi ja voi ja wau -huutoja kuului kaikilta istumilta. Välillä kyllä kuului myös, että "pölijä, kato nyt vähä mihin nää ajat!".
Saavuimme todella uskomattoman kauniiseen Sedonaan noin klo 17 paikallista aikaa ja majoittauduimme Days Inn -hotelliin, jossa oli taas kerran mielettömän hyvä palvelu.
Koska tänään oli Johannan synttärit menimme vastaanoton Lindan suosittelemaan Relics-ravintolaan parin korttelin päähän. Ja taas tuli herkkuja pöytään - ja Johannalle synttärin kunniaksi drinkkejä kynttilällä ja ilman.
Huomenna on aikainen herätys. Tsekkaamme aamutuimaan paikalliset nähtävyydet, mahdollisesti shoppailemme (mm. paikallisessa HD-kaupasssa HUOM! Mika) ja sitten kohti Monument Valleyta.
Iloisiin lukemisiin puolin ja toisin.
1 kommentti:
Vaikuttava näky tämä Hooverin pirulainenkin. ;)
Lähetä kommentti