Eilen sunnuntaina saavuimme Pasadenaan Letician luokse. Hän oli varannut meille asuintalonsa eka kerroksessa olevan sviitin (kaksi makuuhuonetta kylpyhuoneilla, olohuone ja keittiönurkkaus) - upeeta. Tervetulomuodollisuuksien jälkeen jalkauduimme Old Pasadenaan. Onhan se täällä superystävällistä tuo palvelu. Yhdessä kaupassa myyjätär kuuli poikien pälättävän suureen ääneen ja niin vain uteliaisuus iski ja hänen piti tulla perässä varmistamaan, että ovatko he kenties portugalilaisia :)
Lounas syötiin italialaisessa ravintolassa.
Illalla Letician luokse tuli vanhat tuttumme Tracey, joka nimestään huolimatta on mies ja Chris, joka on nainen. Illalliseksi (lounaan ja illallisen välillä ehti kulua jopa kaksi tuntia) oli tarjolla herkkua, jos jonkinlaista. Pojat kertoivat kuolemattomia juttujaan, jotka me Johannan kanssa olemme NYT JO kuulleet sata kertaa.
Yhtäkkiä joku sanoi, että "tuliko tuo ääni jääpalakoneesta?" Ei, se ei tullut jääpalakoneesta, koska myös kattolamppu heilui ja takapuolen alla tuntui värähtelyä. Maanjäristys! Se ei ole ollenkaan tavatonta Los Angelesissa.
Aamulla tsekattiin uutisista, että järistys oli ollut 4,7 Richterin asteikolla ja keskus oli Long Beachillä, jossa talot ovat kärsineet hieman. Me pääsimme pelkällä säikähdyksellä.
Tänään maanantaiaamuna alkoi varsinainen roadtrip ja suuntana oli Las Vegas. Markku sompaili vanhana tekijänä meidät pois LA:sta ja jossakin tuolla erämaassa Helena istui kuljettajan paikalle eka kertaa Ameriikan mailla.
Tie LA:sta Vegasiin on suora, tylsä ja pääosin kaksikaistainen, mutta ympäröivät erämaamaisemat huikaisevia.
Päädyimme onnellisesti ilman yhtään sakkokierrosta majapaikkaamme eli New York New York -kasinon hotelliin.
Nyt lähdetään peippailemaan Stripille. Tavoitteena löytää joku ruokapaikka ja mahdollisesti myös pelaamme uhkapelejä (=yksikätistä).
Tämä tällä erää ja loput seuraavassa lähetyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti