sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Kentuckyn halki West Virginiaan

Lauantaiaamuna 30.5. Moonikalle annettiin ajo-ohjeet Charlestoniin West Virginiassa. Ajomatkaa liki 400 km, puikoissa Johanna ja pelkääjän paikalla Helena (jk. ei tarvinnut pelätä)

Alkukilometrit ulos Louisvillestä ajettiin moottoritietä, mutta heti kun vain oli mahdollista siirryimme pienemmille teille. Moonikaa ratkaisumme ei tietenkään miellyttänyt, vaan hän jaksoi kehottaa meitä kääntymään vasemmalle ja sitten oikealle löytääksemme takaisin motarille. Ha-haa, emmepä uskoneet.

Pikkuteillä nopeusrajoitus on vähän alhaisempi, mutta siellä on vähemmän liikennettä ja kaiken lisäksi tiet ovat paremmassa kunnossa. Moottoritiet ovat paikkapaikoin semmosta pottupeltoa, että kaksoisleuka saa kyytiä tärinästä.

Sivummalla kulkevilla teillä tullaan aina tuon tuostakin pieniin perinteisiin kyliin ja kaupunkeihin. Se tuo lisävariä matkantekoon.

Pysähdyimme yhdistetylle aamiaiselle ja lounaalle Georgetowniin keskisessä Kentuckyssa. Ihastuttava pikkukaupunki, jossa on tarvittavat pari katua ristissä, mutta silti kaikki palvelut saatavilla. Ja löytyi kaiken lisäksi Galvin's -niminen lounasravintola, jossa saimme siirrettyä näläntunnetta tuonnemmaksi.



Maisema on muuttunut totaalisesti sitten roadtripin alkupään. Länsiosien karuista aavikkomaisemista ollaan tultu vehreille, kumpuileville alueille. Silmä lepää.


Tänään soitettiin puolimatkan puhelut sekä kuusamolaisille että temmesläisille. Soitin myös Hirvelän Anulle, joka on töissä hevostilalla Paris-nimisen kaupungin lähellä. Anu on ollut täällä jo syksystä 2007 saakka ja hyvin on kuulemma viihtynyt. Hänellä oli tänään vapaapäivä ja oli lähtenyt Lexingtoniin, joten emme voineet tavata edes ohimennen.

Parisin paikkeilla olikin todella valtavan kokoisia rancheja yksi toisensa perään. Mietittiin, että tällaisessa paikassa se Anukin työnsä tekee.



Iloisiin kuulemiin!

Ei kommentteja: